Kun perhejoulua tuli vietettyä jo ennakkoon, on pyhät saanut pyhittää ihan omalle toiminnalle. Ja mikäs sen rentouttavampaa – minulle sana loma ei tarkoita yksinomaa sohvalla makaamista, vaan aina on tehtävä jotakin pientä. Kun on paljon aikaa, ei keskittymiskyky riitä yhden asian harrastamiseen, se olisi toisaalta liian työorientoitunutta toimintaa. Mukava pilkkoa aikansa pieniin osiin ja tehdä sitä mihin ei välttämättä ole ollut aikaa.

Siksipä olen kinkun pilkkomisen ja kahvin keittämisen lomassa kirjoittanut kahta käsikirjoitusta sieltä täältä, lukenut yhden perin mielenkiintoisen käsikirjoituksen (kommentointia varten), katsonut Tohtori Whon jouluspesiaalin ja Torchwoodin jakson, järjestellyt valokuva-albumia (Worldcon Glasgowissa) ja kuviokellunut sängyn pohjalla peräti kaksitoista tuntia per "yö". Se jos mikä on yleellisyyttä.

Seuraavana on vuorossa novellikokoelman lukeminen ja pitkä kävelylenkki pimeydessä. Päivällä onkin niin sateisen harmaata, että kävellä kannattaa taskulampun kanssa pimeydessä. Yleensä ei tarvitse väistellä edes autoja, ja näin pyhien aikaan niitä tuskin edes liikkuu missään. Kävelylenkit ovat muutenkin osoittautuneet hedelmällisiksi, työstämieni tekstien juonen solmukohdat ovat auenneet vähitellen ja koneelle istuminen on nautinnollista, kun teksti suorastaan syöksyy käsistä ruudulle. Virikeaineistona käytän MP3-soittimen musiikkia, milloin mitäkin, jos luonto ei itse tarjoa inspiroivia ääniä.

Loman jatkuessa on tarkoitus käydä "Hyötyyn akatemian" pakeilla juttelemassa kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Hyötyyn akatemia pitää sisällään ensimmäiset ateljeekriitikkoni, porukan jonka kokemuksia on aina mukava kuulla.