Kun ei ole lunta, on ulkona aavemainen tunnelma: pimeää ja kuutamon langettavia valoja ja varjoja, mystisiä ääniä, kuin joku pudottelisi horisontissa kiviä toisiaan vasten ja välillä soittelisi uruista matalia luonnottomia ääniä. Mutta se on jäätymisen ääni; toisiaan vasten pingottuvat jäälautat, auki paukahtaen repeävät railot, jään alla heilahtelevat vesimassat. Kun ohuen jään päällä ei ole lumikerrosta, kumina ja paukahtelu kantautuu kilometrien päähän. Kylän koirat haukkuvat ja ulisevat. Tunnelmallista!
