Vettä. Lorinaa. Missä ovat paukkuvat pakkaset? On tästä se etu ollut, että sateinen ilma sopii mainiosti lukemisen ja kirjoittamisen taustalle. Voi aina sanoa, ettei tässä nyt ulkona muutenkaan viitsisi asua (siitä huolimatta olen pyrkinyt käymään päivittäin tunnin lenkillä, satoi tai ei)

Lukemispuolella kaksi teosta on ollut tapetilla. Ensinnäkin luin Boris Hurtan uusimman novellikokoelman Vuoden pimein päivä (Turbator 2007). Osa novelleista oli minulle tuntemattomia, osa taasen tuttuja. Kirja tuli hotkaistua hetkessä, ja ajatuksia siitä sitten enemmän Tähtivaeltajassa 1/2008, johon teen kirjasta arvostelun.

Mutta: hyvä kirjoittamisopaskin löytyi. Elokuvan runousoppia (Like 2007), jonka artikkelit toimivat valtavan hyvin myös mihin tahansa proosan kirjoittamiseen. Tekijöinä Vacklin, Rosenvall ja Nikkinen, käsikirjoittajia ja monitoimimiehiä. Teoksessa on paljon havainnollistavia esimerkkejä elokuvista ja tv-sarjoista, ja juuri esimerkit tekevät asioista ja teoriasta helposti avautuvia. Esimerkiksi dialogia ja henkilöhahmon kehittämistä käsittelevissä osuuksissa on paljon sellaista, mitä ei ole tullut ajatelleeksi aiemmin. Bonuksena kirjassa on laajat kaavio/malliesimerkit niistä teorioista, joihin teoksessa viitataan (Freytagin kaava, Tobiaksen 20 perusjuonta jne jne) ja suorat mallit siihen, miltä näyttävät elokuvan käsikirjoitukset eri osaset. Mahtava käsikirja – ja usuttaa heti tarkistamaan omasta kässäristä yhtä sun toista...

Eihän näitä ohjeita tietenkään kannata sellaisenaan käyttää, mutta hyvinä muistilistoina ja ajatuksen herättäjinä ne toimivat. Ja kirja on ennen kaikkea syventävä, eli se menee suoraan asian ytimeen. Sisälsi ainakin minulle paljon sellaista, josta en aiemmin tiennyt.

Lisäksi lainasin kirjastosta tukun suomalaisia kansantarinoita (eritoten kummituksia ja outoja ilmiöitä) käsitteleviä kirjoja, näistä valmistelen Usvan Kummituksia ja kauhua –viikonloppua varten pientä esitelmää.