Tiikeri ei pääse raidoistaan, Olen periaatteessa lomalla kirjoittamisesta ja keräämässä voimia seuraavan yhteiskirjan ideointistormausta varten, vaan aivot ja sormet toimivat jo, melkein omillaan.

Kirjurin blogissa listattiin semmoista, että kuinka monta novellia kirjoittajilla onkaan kesken. Annas kun lasken:
- kaksi ankarassa edioinnissa, ehkä kohta ”valmiita”
- yksi yhteisnovelli käynnistetty ja työn alla
- yksi pahasti kesken oleva uudehko novelli, joka hakee vielä muotoaan
- kaksi periaatteessa valmista, vanhaa novellia, joille olisi tehtävä jotakin
- kaksi samaan sarjaan kuuluvaa novellia, joilla ei ole vielä kotia
- kolme fantastista, Lautturin tyttären maailmaan sijoittuvaa tarinaa, jotka pahasti kesken
- epämääräisiä spekulatiivisia novellin aihioita muutamia, sanotaan että viisi

Lisäksi on vanha, kymmenen novellin kokoelma realistisia novelleja, jotka ovat periaatteessa henkisessä roskakorissa. Onhan noita reilusti yli kaksikymmentä. Pääni toimii näin. On paljon kaikkea vaiheessa olevaa, ja joskus joku vaiheessa oleva muuttuu aktiiviseksi, toteutettavaksi tekstiksi. Joskus jokin uusi idea tunkee edelle ja varastaa huomion, joskus joku jo laho, puolimaatunut tekele nousee uudestaan henkiin ja saa ehostuksen.

Tällä hetkellä tosin päässä pyörivät romaanit, eivät novellit. Työstän vuorovedoin kahta romaania, toista selkeästi nuorille, toista aikuisille. Kirjoittaminen on hyvin epäjohdonmukaista, taskulampulla pimeyden valaisemista, mutta se on oikeastaan kaikkein mukavinta: matka on vasta aluillaan ja on mukava tehdä löytöjä, yllättää itsensäkin. Eilen bussimatkan aikana uskaltauduin tekemään aikuistenromaanin kymmenestä ekasta luvusta synopsiksen, tarkentamaan mitä missäkin luvussa noin suurin piirtein tapahtuu. Siitä eteenpäin jätin reitin avoimeksi, lopussa tuikkii muutama johtotähti, jonne tarina suuntaa. Mutta miten perille päästään ja millaisia vastuksia tulee vastaan? Tässä vaiheessa en tiedä, ja se jos mikä on mukavaa. Antaa tarinoiden lankojen keriytyä auki ja kutoa sellainen verkko, jossa päähenkilön on mukava pyristellä.

(Näillä kirjoilla ei ole mitään erityistä sovittua aikataulua, enkä lupaa mitään ennen kuin kustantaja on joskus nähnyt tekstit ja sanonut mielipiteensä. Vuoden 2008 julkaisuohjelmaan mitään ei tietenkään enää ennätä, kässäreiden pitäisi olla jo kustantamossa jos semmoista aikoisi.)