Minulla ja Natalla oli tänään sähköpostitse mielenkiintoinen keskustelu. Tai ainakin itse koin sen merkitykselliseksi siksi, että se kertoo jotakin vuosien varrella havainnoimastani. Totesin Natalle, että on vain hyvä kuin erilaisissa toimittaja/tuomarointi/vastaavahommissa on kentällä kiertoa, eli siis että mahdollisimman moni on mukana aktiivisena toimijana, eikä aina yhdet ja samat ihmiset.

Ja tässähän on nyt piikki ihan itseäni kohtaan: viime vuonna olin Novassa ja Hekumassa, lisäksi Usvan toimittajana seulon paljon novelleja, tänä vuonna on vuorossa Tähtivaeltajakisa. Särön raapalekisassakin olin mukana. Alkaa kasautua liian paljon valtaa yhdelle ihmiselle (tuomarointi ja toimitusvalinnat ovat vallankäyttöä ja arvottamista, vaikka kuinka perustuisivat ammatilliseen pohdintaan ja kokemukseen). Eritoten tämä vallankäytön kysymys kiinnostaa, kun ajattelee sitä, mitkä käsikirjoitukset päätyvät kustantamon x kustannusohjelmaan ja kuka sen päätöksen lopulta tekee.

Arjen outouden ulkoistin, eli siinä muut valitsivat voittajat. Mikä oli minusta aika hieno ratkaisu, tuli ihan erilaisia voittajia, yllätyksiäkin. Ja oli kerrankin hauska lukea novelleja niin ettei tarvinnut itse laittaa niitä paremmuusjärjestykseen.

Toki tuomaroinnissa on ollut aina muitakin mukana kuin minä, mutta kyllä kirjoittajien kysymykset tuomareiden valintaperusteista ja raatien kokoonpanoista ovat ihan perultuja, ja niihin on hyvä pystytä vastaamaan: meillä on henkilökiertoa, huomioimme asiantuntijuuden ja erilaisuuden.

Novan tilannetta lukiessa kutittaa, että viime vuonna näillä main oli mukava luku-urakka vauhdissaan, mutta alkoi jo olla puheita, että "samat tuomarit siellä aina vaan" (vaikka vaihtuvuutta on ollut aina). Joten tauko tuli strategisesti tarpeeseen! Ja varmaan myös kirjoittajille mukavaa, ettei se Leinonen ole aina siellä tupajumina torppaamassa niitä tekstejä... Nythän se sitten näkee, kuinka käy tänä vuonna!

Minulla näyttää olevan taipumusta ohjautua mukaan kaikenlaiseen, siksi että tekeminen on mielenkiintoista, itse mukana olemalla saa kauhean paljon enemmän kuin vain sivusta seuraamalla. Sen olen myös huomannut, että asioita saa aikaiseksi olemalla itse aktiivinen, tarvittaessa itse tekemällä tai ainakin avustamalla. Kirjoituskisassa tekstien lukeminen on mielenkiintoista ja opettavaista, tosin tässä blogissa aiemmin pohdiskelinkin jo lajityypittelyn vaikeuksia sun muuta aiheeseen liittyvää.

Tämän monipuolisuus-logiikan mukaisesti on myös hienoa, että on olemassa erilaisia lehtiä ja erilaisia toimijoita: yhden äänen sijana monta ääntä.

En ole eläköitymässä: kirjoituskilpailutuomarointia on luvassa jatkossakin, Tähtivaeltaja-esiraadittamisen jälkeen todennäköisesti mainstreamia, loppuvuodesta, toinen mahdollisesti aika työllistäväkin juttu. Nyt olen enempi keskittynyt antamana ateljeekritiikkiä, lukemaan Usvan hankkeiden mukanaan tuomia novelleja sekä luennoimaan kaikenmoisista aiheista, kuten kirjallisesta kentästä, kirjallisuusseminaarin järjestämisestä ja jatkossa aiheesta Käsikirjoituksen ABC. Voi olla, että lähden mukaan sellaiseen ateljeekriitikkohankkeeseen, jossa saan mukaan muutaman ohjattavan kirjoittajan pariksi vuodeksi. Se kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta ja palkitsevalta, semmoinen pidempiaikainen seuraaminen.

Olen näköjään korvannut julkaistujen kirjojen lukemisen vielä julkaisemattomien kirjojen lukemisella...

Mitä tulevassa? Lehteä tehdään. Käsikirjoituksia luetaan ja kommentoidaan. Hauskaa pidetään. Kirjoitetaan, totta kai. Tätä tapahtuu jo Usvan kesäleirillä. Jonkun novellikokoelman haluaisin mielelläni joskus toimittaa – ehkä Usva perustaa joskus julkaisusarjan (tai sitten ei, verkkoahan tässä piti hyödyntää). Tai sitten teen yhteistyötä jonkun muun tahon kanssa. Mutta ei nyt, nyt lähden lenkille haistelemaan räntäsateen piiskaamaa ilmaa.