Eilen sähköpostiin lmestyi tiedote uuden verkkolehden ilmestymisestä. Mikko Saaren luotsaama Sivuraide ilmoittaa olevansa kummallisen kirjallisuuden lehti, novelleja, kirja-arvosteluja, artikkeleita. Sivuraide "keskittyy realismin ja fantasian leikkauspisteisiin: maagiseen realismiin, reaalifantasiaan, uuskummaan, slipstreamiin ja niin edelleen."

Lehden formaatti tulee olemaan ilmaiseksi internetissä julkaistava pdf, eli sama kuin Usvallakin. Ilmestymistiheys on kaksi kertaa vuodessa ja tällä hetkellä lehti hakee kirjoittajia lokakuussa ilmestyvään ensimmäiseen numeroon. Kotisivut ovat osoitteessa
http://www.melankolia.net/sivuraide/

Lehti on fanzine, eli palkkioita ei makseta ja kaikki oikeudet jäävät kirjoittajille.

Hienoa saada alalle lisää toimijoita, jälleen kirjoittajillemme tilaisuuksia päästä esille ja löytää uusia lukijoita, ja perehtyä myös alan kirjallisuuteen. Ehkäpä verkkojulkaisu houkuttelee kokonaan uusia harrastajia spekulatiivisen pariin. Saaren kirjavinkit  ovat lupaavaa luettavaa.

Olen jo ehtinyt ihmetellä, mikseivät fanzinet ole vielä kukoistaneet verkossa, vaikka juuri netti mahdollistaa ilmaisen ja nopean julkaisemisen, siis ajan hermolla olemisen (huomattavasti paremmin kuin paperiset, joiden prosessi on usein pitkä ja painokustannukset tuntuvat).

Viime Finnconissa puhuimmekin eräässä paneelissa siitä, muuttavatko blogit ja verkkolehdet kenttää ja mihin suuntaan. Perinteisellä paperisella lehdellä on paikkansa (sen voi varastoida hyllyyn, sen voi viedä mukanaan vessaan, se säilyy niin pitkään kun sitä hyllyssään säilyttää). Verkkolehdessä on omat riskinsä mm. materiaalin säilymisen suhteen. Vähän näyttää siltä, että alan lehdet eivät ole muuttamassa verkkoon, tai edes laittamassa osaa annistaan verkkoon näytille, tällä hetkellä ainoastaan Tähtivaeltaja julkaisee pieniä maistiaisia kotisivuillaan, ja Enhörningenillä on aktiivisesti toimintaa verkossa, mm. hyvin aikaa seuraava uutispalsta.

Moni perinteinen lehti voisi kaivata uudistamista (mm. kirjoittajien myötä uusien aihepiirien seuraamista), mutta tällä hetkellä alan kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, että uudet toimijat perustavat omia seuroja, uusia lehtiä ja toteuttavat asioita omalla tavallaan. Ehkä osasyynä on mainostamisen vähyys: perinteiset lehdet toteuttavat itseään totuttujen uomien mukaan. Kovin moni paperinen lehti ei käytä esim. Babek nabelia tai Rising shadowia toimintansa mainostamiseen. Kirjoittajat/avustajat eivät välttämättä edes tiedä lehtien olemassa olosta, tai niiden toiminta näyttäytyy epämääräisenä – vain harva eksyy Akateemisen kirjakaupan lehtihyllylle ja pääsee pläräämään lehteä.

Kymmenen vuoden kuluttua kotimainen lehtikenttä voi olla hyvinkin toisennäköinen. Toivottavasti monimuotoisuus säilyy, ja perinteiset julkaisut eivät katoa tekijöiden puutteeseen. Se on selvää että konkarit eivät jaksa ikuisesti, eivät missään julkaisussa. Muutoksiin olisi hyvä reagoida jo ennakkoon eikä niin, että toimitaan vasta sitten kun lehtiä lakkautetaan.