Minulla oli viiden päivän talviloma. Käytin ajan enemmän tai vähemmän tehokkaasti: kirjoitin lyhyen tilausnovellin, ensimmäisen pitkään aikaan, kävin Jyväskylässä esiintymässä. Lauantaina kävin Lahdessa Maj Karman keikalla (oli mahdottoman hyvä!).
Sunnuntaina loikoilin, ja maanantaista keskiviikkoon pläräsin yhteisromaanin kässäriä ja editoin. Nyt alkaa romaani olla hilkulla, arvioitu eteenpäintuuppaamisaika on ensi viikonloppu. Tässä vaiheessa on enää pari kohtaa korjattavana ja sitten sitä ikuista tautologian metsästämistä, liian usein toistuvien sanojen metsästämistä ja sanamuotojen hinkkaamista. Tuntuu vapauttavalta, kun voi piakkoin keskittyä ihan muihin juttuihin.
Uusia tekstinaiheita on toki pääkoppa täynnä. Minulla on aina oltava jotakin suunnitteilla, kun on aika luopua vanhasta. On helpompaa olla tilassa, jossa on paljon tekstejä kesken kuin tilassa, ettei ole yhtään millään tavalla tekeillä.
En ole ehtinyt reagoida Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaisiin. Nyt minulla olisi aikaa lukea niitä. J Pekka Mäkelän Alshainin olen lukenut ja kovasti tykännyt. Muita ehdokkaita lukemattakin voin todeta, että teksti on ehdokkuutensa ansainnut. Lämminhenkistä, humaanista tieteiskirjallisuutta, joka viehättää älyllisyydellään ja arkisten asioiden tarkkuudellaan. Viiden näkökulmahenkilön taktiikka vei juonta hienosti eteenpäin, vähitellen salaisuuksia aukaisten. Teksti myös tihkui erotiikkaa, tai ainakin minä kiinnitin huomiota siihen, miten pienin vihjein ja elein Mäkelä onnistui kuvaamaan ihmisten välisiä läheisiä suhteita.
