Viimeisen kuukauden aikana savolaisia on hemmoteltu kotimaisilla raskaan sarjan klubikeikoilla. Ja itse asiassa ihan limudiskoilla. Musiikki on minulle ollut pitkään hyvä energianlähde ja oivallinen ideoiden polttoaine. Jotkut novellit ovat saaneet inspistä tietyistä biiseistä, ja yhteisromaaneihinkin usein tiiviisti liittyy musiikki tai sen harrastaminen. Biiseihinkin usein viitataan päähenkilöiden repliikeissä tai ajatuksissa. Musaviitteet  (nykytodellisuuteen sijoittuvissa teksteissäni) ovat osa ajankuvaa, joka auttaa asioiden ajoittamisessa ja tunnelmaan pääsemisessä.

Kuopilainen Verjnuarmu soittaa raskasta metallia savoksi. Yhtye on hyvin taitava kepittämään rytmikästä, nopeaa musiikkia (ei kuitenkaan HC-osastoa, vaan laulun sanoista saa selvää. Yhtyeen hauskin puoli on se, että he laulavat savoksi, ja välispiikitkin tulevat: sanoitusten aiheet ovat kauhuvaikutteisia: vanha vihtahousu, maailmaloppu ja erilaiset synkeähköt ihmiskohtalot vilahtelevat tarinoissa. Bändi on syytä ottaa ihan huumorilla, sillä eihän tätä savoksi vieäänettyä sanoitusta voi kovin vakavissaan ottaa:

 


Sikijääkö tuo itestään Perkeleestä
Kuppanen ukko kalaman kalapee
Kuolemata levittellöö, Vanaha Vihtahoosu
Nytkö on alakana haavvasta nousu (Verjnuarmu:Kalaman kalapee)

Bändi panostaa lavaesiintymiseen, jäsenet ovat pukeutuneet asianmukaisesti mm. Puijon perkeleeksi, Viitakemieheksi (huom, viitake kun ollaan Savossa) ja Savon surmaksi.

Valitettavasti mikkeliläiset olivat ihan mölkkejä eivätkä osallistuneet bändin esitykseen millään lailla.Sai huitoa lavan edessä lähes yksikseen. Tuijottivat vissiin niitä tanssityttöjä siellä lavalla... Encorea ei tullut, ja ihan aiheesta. Eivät ymmärtäneet hyvän piäle!

 


Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmärtää vain autuaat (Viikate: Autuaat)

 


Viikate kävi sitten vuorostaan esiintymässä Rock City Juvan hotellilla, siis samassa paikassa, missä Puustock järjestetään joka kesä. Viikatteen musiikkia voisi kutsua rautalankametalliksi, kitaroissa on rautalankamusiikin fiilistä mutta poljento on raskasta, ja sanoituksissa suomalainen melankolia ja alakulo kohtaavat. Viikate tekee miltei vuosittain levyn ja repertuaaria riittää. Bändi on leppoisa ja humoristinen esiintyjä, lavalla ei riehuta vaan toimitaan hillityllä charmilla. Mitä nyt vähän soitetaan kitaraa kilpaa ja nostetaan kitaran kaulaa tahdissa pystyyn. Tällä kertaa valkoiset kravatit oli jätetty kotiin, mutta mustat kauluspaidat, lakerikengät ja mustat suorat housut kyllä näyttivät olevan kunnossa.

Väkeä oli vähemmän kuin Verjnuarmun keikalla, mutta meteliä lähti ja tunnelma oli korkealla. Viikate on  minulle hyvin tärkeä fiilistelyn ja  tiettyjen tekstien taustalla selkeästi innoittaja.Joulun kunniaksi Viikatteelta Viattomien lasten päivä netistä.Viikate on muuten tehnyt kaikkien aikojen parhaimman joululevyn, nimeltään Vuoden synkin juhla, josta tämäkin perhetragediabiisi on kotoisin. Asiaa!

Keikat olivat omituisia, koska pääsin molemmissa eturiviin ja kukaan ei töninyt. Se on harvinaista.

synkin.jpg