Olen huomenna menossa Helsinkiin kirjamessuille. Olen WSOY:n standilla 14.30 ja sitten novelliparkissa 16.30 -17.30. Valkeista langoista siis puhumassa. Illalla saatan ennättää Helsingin Mafiaan, ennen kuin on palattava kotia kohti.

Luin  P.I Jääskeläisen (Pii Jääskeläinen, kuulostaa matemaatikolta!) Lumikon loppuun saakka enkä pettynyt. Lumikko imaisi matkaansa ja sain sen käytännössä vuorokauden sisällä luetuksi. Ahmiminen on merkki siitä, että kirjassa oli jytyä. Kirjoitin aiheesta Netticolosseumiin joitakin huomioita. Kommenttini ovat spoilaavia, eli jos kirjaa ei ole lukenut, ei kannata niitä vielä silmäillä.

Lumikossa oli sellaisia aineksia, jotka saivat oman mielikuvitukseni laukkaamaan. Se on varmaan aina ollut hyvän kirjan merkki, se että päähän jää jotakin surraamaan (muutakin kuin tyhjää viivaa) ja kirjan tapahtumiin ja yksityiskohtiin palaa vielä jälkikäteen. Nykyään tosin se mielikuvitus alkaa laukata päin omia suunnitelmia, ja lopulta huomasin ideoivani uusia tekstejä, reaalifantastisessa hengessä. Nyt on hetki aikaa, sillä käsikirjoitus on kustantamossa ja voi pohtia kaikenlaista muutakin. Kun nippu palaa, alkaa taas raaka työ.

Uutta Usvaa olen taittanut ja se on novellien puolesta jo aika valmista kamaa. Taiton tarkistus ja oikoluku, ja tietenkin se joka kerta viimeiseksi jäävä asia, eli oma pääkirjoitus. Marraskuun alkupuolella pitäisi olla julkaisuvalmista.