Mari Saario ja Jenny Kangasvuo ottivat Finnconin kaunokirjallisissa kisoissa huikean menestyksen – he tosiaan olivat viikonlopun kuningattaria (tai kuninkaita…) Mari voitti sekä Hekuman että Novan (ja Novassa vielä kymmenes sija), Jenny taas nappasi kaksoisvoiton Atoroxissa sekä sijoittui Hekumassa kolmanneksi. Kuoria avatessa oli käsittämättömän huikea tunne. Hekumassa arvelin,että Jenny ja Mari putkahtavat esiin, mutta olin veikkaamassa heidän tekstejään päittäin ristiin. Hauskaa sitten olikin, kun Atorox-paneelissa Mari ja Jenny kilvan kehuivat toistensa tekstejä, ehkäpä jotakin yhtäläisyyksiä niin menestyksessä kuin vahvassa tavassa kirjoittaakin.

Jenny Kangasvuo ja kuuluisa patsas

Marin Hekuma-voittajateksti Sateenkaari 2256 on fragmentaarinen kokonaisuus, jossa luodataan sateenkaariajattelua tulevaisuuden näkökulmasta… Monia mielenkiintoisia juttuja! Marin Nova-voittaja Keveät taas edustaa toista ääripäätä, historiallista, jonnekin suomalaiseen esikristilliseen aikaan sijoittuvaa tarinaa Miljasta, joka elää alistetun naisen asemassa. Uskomattoman hyvää päähenkilöön eläytymistä, ja mukaansatempaavaa tarinankerrontaa. Marin kymmenenneksi sijoittunut Diogeneen lyhty on tunnelmaltaan ja rytmiltään aivan toisenlainen tarina, lingvistin ja ensikontaktien tarina. Kokonaisuutena nämä kolme novellia todistavat, että Mari osaa kirjoittaa monipuolisesti.

Atorox-voitto meni vuorostaan täsmälleen oikealle henkilölle ja novellikin on hyvä – lihansyöminen ja muistojen yhdistäminen oli jotakin uniikkia, jollaista en ollut ennen lukenut. Itse en ollut tänä vuonna Atoroxista äänestämässä ja vaikeaa tekstien järjestykseen laittaminen olisikin ollut, sillä niin monta tiukkaa novellia siellä kärjessä minusta oli. Rajaniemen Isännän ääni, Niemi & Salmisen Eräitä kevätpäiviä… Onneksi ei tarvinnut miettiä sitä kymmenen järjestystä!

Odotan Jennyn ja Marin teksteistä tulevaisuudessakin paljon. Kotimaiselle spekulatiiviselle kentälle – ja science fictionin tähtitaivaalle – mahtuisi lukuisia kustantamoiden kautta ilmestyneitä teoksia lisää. Näiden kahden kohdalla kyse ei ole kuin oikeasta tarinasta ja oikeasta ajoituksesta, ja tietenkin vähän tuuristakin. Mutta perustukset ovat jämäkällä mallilla!

Novassa oli merkittävää se, että tänä vuonna miehet olivat valloittaneet paljon paikkoja, ja mukana oli monia uusia nimiä. Kuulin, että moni on kyllä aiemmin kirjoittanut, mutta nyt oli ensimmäinen näyttävä sijoitus. Bubbling underissa oli monia uusia nimiä. Nova siis lienee saavuttanut tavoitteensa: aloittelevia kirjoittajia on tavoitettu (siitä kielii se, että selkeästi aloittelevien tekstejä oli kisassa mukana tänä vuonna paljon enemmän kuin aiemmin) ja kisa myös nostaa esille uusia nimiä. Ainakin Deathwriters-kirjoittajien  pitkällinen työ on kantanut hedelmää, ja paikalla olikin menestyneiden kirjoittajien kannustusjoukot. Se, mikä oli harmillista, että Atorox-paneeli ja Deathwriters-paneeli menivät ohjelmassa päällekkäin. Atorox-paneelissa kun puhuttiin myös Novasta ja Hekumasta, ja DW-kauhupaneeli olisi yhtä lailla taatusti kiinnostanut monia. Mutta näin se menee, conissa ei voi saada kaikkia päällekkäisyyksiä poistetuksi, sillä aina tulee uusia päällekkäisyyksiä…

Atorox-paneelissa muuten päädyttiin taas kerran siihen samaan, että kirjoituskisoista on apua esille nostajina ja deadlinen antajina. Kisojen kirjosta pidettiin ja lisääkin peräänkuulutetaan, esim. omalle high-fantasy –kisalle voisi olla kysyntää, ja miksei myös kovan scifin kisalle. Puhumattakaan teemakisoista. Jenny muisteli, että semmoinen kisa kuin "Tabu" on ollut, muistaakseni se oli Lumoojan kisa. Hienolta kuulostava teema, ja itseäni alkoi innostaa, että moinen pitää vielä joku päivä saada aikaiseksi (ettei nyt ihan työttömäksi jää erilaisten viritelmien suhteen)

Suurelle yleisölle Aleksi Kuutio ja Tiina Raevaara saattavat tietenkin olla uusia nimiä, mutta minulla on ollut kunnia törmätä heihin jo aiemmin. Juhani Havukainen on mielestäni vilahtanut aiemmin bu-listalla. Saatan unohtaa nyt ihmisiä...

Hekumassa taas vanhat tutut jyräsivät ihan täysin. Merkittävää oli, että moni Portista ja muistakin lehdistä tuttu konkari oli nyt kisan kärjessä, mm A.C. Ross ja Jukka Laajarinne. Veikeää, että sitä lukee joitakin novelleja "naisen kirjoittamina" tai "miehen kirjoittamina". Harri Erkin Resonanssi yllätti minut täysin, niin loiskuvasti se kuvasi naisen ja musiikkiesityksen eroottista suhdetta. M. G. Soikkelin Kukin kukille oli taas naisellinen.

Raapalesarjassa vanha konkari Mixu Lauronen otti ja nappasi varmoin ottein voiton. Ilmoitus sukupuolen korjaamisesta oli kerrassaan hulvaton pidättäytyvässä asiallisuudessaan. Luimme Salmisen Katjan kanssa raapaleita ja yhden novellin illanvietossa, ja aplodeista päätellen tekstit toimivat ääneen luettuina.

Moni jäi nyt ehkä suremaan sitä, ettei menestystä tullut. Ei hätää, Portin kisaan ehtii vielä osallistua. Ja vastaan mielelläni (jonkinlaisella aikataululla) kysymyksiin, jos joku haluaa selvittää, missä päin listoja oma novelli on Novassa/Hekumassa seikkaillut. En lupaa pitkiä palautteita (koska kohdistan energiani novelleihin, joita tarjotaan Usvaan – no, novellejahan saa toki tarjota Usvaan), mutta luonnollisesti voin katsoa muistiinpanoni ja luonnehtia tilannetta yleisesti. Pyynnöt osoitteeseen [email protected]

Molempien kisojen tuomaristot haluavat painottaa sitä, että tekstejä, niitä menestyneitäkin, on syytä vielä hioa tarkemmin.

Aivan tavallinen metallifani Jone kertoi pitävänsä kovasti Jenny Kangasvuon novelleista. Jenny olikin sitten kuulemma ainoa, jonka tekstejä hän lukee. Vähän valikoivalta kuulostaa.