Tänään oli kaikin puolin hyvä päivä. Multaa kertyi pihamaalle monta kottikärryllistä ja Usvan taitto edistyi. Ladon parhaillaan tekstejä oikeaan järjestykseen ja mallailen tarvittavia sivumääriä. Kun tekstin lopullinen versio tulee minulle, muunnan sen yleensä rtf-muotoon ja teen esimuotoilun: poistan sisennykset jos mahdollista ja muutan tekstin leipätekstiksi.



Kun teksti on siirretty taittoon, muutan sen ensiksi sisennetyksi leipätekstiksi. Minulla on valmiit kappaletyylit, ei tarvitse muuta kuin maalata teksti ja vaihtaa tyyli oikeanlaiseksi. Jokaisen luvun ensimmäisestä kappaleesta täytyy jälkikäteen poistaa sisennys.



Sitten ylimääräisten välilyöntien poisto, lyöntejä on erityisesti usein kappaleiden lopussa tai joskus alussa, sisennyksissä. Jos niitä ei poista, niin jotkut tulostimet tulostavat kappaleiden ensimmäisiä kirjaimia päällekkäin (ainakin minulle käy niin). Repliikkiviivat on myös editoitava, tavuviivat pois ja pidempi viiva tilalle.



Kirjoittajille voisi tietenkin antaa tarkempia ohjeita, miten tekstin voisi esimuotoilla, mutta se menisi helposti kiusaamiseksi ja häiritsisi varsinaista työtä eli itse tekstin työstämistä. Ei kustantajakaan pyydä käyttämään tiettyä fonttia tai repliikkiviivaa taiton vuoksi (yleiset ohjeet siitä, miltä kässärin tulisi näyttää, ovat sitten erikseen). Koska minun on kuitenkin tehtävä monta temppua taitossa, niin nämä pienet säätämiset menevät siinä samassa.



Esimerkissä ensimmäisessä repliikissä on viiva vaihdettu, jälkimmäisessä on tavuviiva.

Kohta on Sari Peltoniemen novellista Lahjapoika.

taitto.jpg