Kirjoitan toisella aivolohkolla käsikirjoitusta ja toisella mietin Novan toisen kierroksen toimintastrategiaa. Kaksikymmentäviisi novellia luettavaksi. Haittana tai etuna, miten sen nyt ottaa, on se, että minulla on valmiiksi ennakkokäsitys lukemisen alla olevista novelleista. Minulla on valmiina noin kymmenen kärki mietittynä, mutta luen toki kaikki. Ja luen vielä uudestaan jotta voin olla aivan varma mielipiteestäni.

Näillä venytyskierroksilla mitataan ennen kaikkea novellin kulutuskestoa. Jos novelli on erittäin sujuvasti kirjoitettu, sen jaksaa lukea yhä uudestaan ja uudestaan. Jos se on monitahoinen, toisin sanoen niin haastava ja vaikea, että sitä ei ole voinut täysin sulattaa ensiluvulla, sillä on myös hyvät mahdollisuudet kestää kulutusta.

Mutta yhden idean tarinat ja sekavat kombinaatiot kärsivät tällä kierroksella. Liian standardi kieli, yllätyksettömyys ja tuttuja latuja kulkeminen muuttuvat myös miinukseksi. Samoin jos novellia lukiessa on liian pihalla (pihalla voi aina olla, mutta ei puskassa)

Tuomarointivaiheessa oma maku nousee tärkeäksi kriteeriksi. On luotettava vaistoonsa ja siihen, kun se toteaa, että jokin teksti vain on hyvä, että siinä on sitä jotakin kipinää, jonka vuoksi se ansaitsee korkean sijoituksen.

Toki urakassa voi pisteyttää novelleja erilaisin argumentein. Yksi piste taitavasta kaunokirjallisesta kielenkäytöstä. Toinen yllätyksellisyydestä. Pisteitä myös idean tuoreudelle tai vanhan kliseen kivalle kierrättämiselle, hyvälle ympäristökuvaukselle, oivaltavalle henkilökuvaukselle, tiiviille ja novellistiselle ilmaisulle, spefistisyydelle. Konflikti on oltava, ja jos käännettä ja muutosta on havaittavissa, niin siinä vaiheessa minä kehrään.
Siitähän niitä perusteita löytyykin.

Mutta kaikista kriteereistä huolimatta hyvä novelli tuntuu hyvältä, ihan tunneperäisesti.Siinä on sitä jotakin vaikka ei voisi tarkalleen sanoa, mikä se jokin on.

Lähtökuopissa siis. Mutta vaikka jatkoon menijät ovat tiedossa, en koske niihin vielä. Pieni tauko ja hetkellinen unohtaminen tekevät hyvää. Sen jälkeen tuorein silmin novellien pariin! Ja armoa ei anneta.