Uusi Kosmoskynä putkahti tänään postilaatikosta. Se on ykkösnumeroksi myöhässä, kuten nyt fandomin lehdet yleensä aina: Boris Hurtta se siteerasi taannoin jotakuta Wanhat herrat -kollegoistaan  ja totesi, että scifilehti on se lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa puolen vuoden välein. Aika on siis suhteellista.

No, lehti on kumminkin ilmestynyt ja se on hyvä asia. Novellien arvostelupalsta Kosminen Colosseum on turvonnut, nyt lienee jonkinmoinen kaikkien aikojen  ennätys, 16 sivua. Se on siis aika pitkän novellin verran tavaraa, ja siis pelkästään arvosteluja. Pikaselauksella näytti siltä, että arvostelijoiden joukossa oli monia aivan uusia nimiä. Samalla myös olin havaitsevinani sellaista, että nasevien arvioiden joukossa on muutama juonireferaatilta vaikuttava arvostelu (mikä ei kyllä kirjoittajaa tai lukijaa palvele). Finnconissa järjestettävä kritiikkiseminaari iskee selkeään tarpeeseen.

Olen itse osasyyllinen novellien suureen määrään, katselin vuoden 2004 ja 2005 novellien lukumäärää ja oli havaittavissa semmoinen 20 novellin lisäys. Yllättäen viime vuonna Usva alkoi ilmestyä ja julkaistuja novelleja oli about saman verran.

Voi tietenkin hyvällä syyllä kysyä, onko Usva ruuhkauttamassa novellitarjontaa. Mutta minulla on hyvät perusteet sille, miksi teen lehteä, ja miksi kilpailu on terveellistä. Eipä vähän pidemmille teksteille julkaisukanavaa tällä hetkellä ole, ei myös aidosti rajapintaa kutitteleville novelleille, tai tyylikokeiluille. Nettiformaatti on myös kirjoittajalle selkeä vahvuus: Usvassa julkaistu leviää ja on saatavilla niin kauan kuin lehden sivuja ylläpidetään jossakin. Novellilla on mahdollisuus päätyä fandomin ulkopuolisten käsiin ja siitähän tässä on pohjimmiltaan kysymys: kyllä kuka tahansa menestystä havittelevista kirjoittajista haluaa itselleen lisää lukijoita.

Fandomin lehtiä tehdään välillä erittäin ammattitaitoisesti ja välillä taas melkoisella tohelluksella. Ymmärrän, että harrastepohjalta ei voi vaatiakaan täysinäistä sitoutumista ja tiptop-aikatauluja. Harrastepohjaa ei silti saisi käyttää tekosyynä sille, jos ei osaa, ei enää jaksa, ei viitsi tai ei muuten vaan worki. Jos käyttäytyy harrastelijan kaltaisesti, ei voi olettaa, että kohdellaan ammattilaisena. Spefin julkisuuskuvan vuoksi on hyvä pitää tiettyjä periaatteita: on hyvä pyrkiä julkaisemaan laadukasta novellistiikkaa, on hyvä pyrkiä jatkuvuuteen. Ja tärkeää on lopettaa valittaminen scifin, fantasian etc huonosta asemasta Suomessa. Minusta genrekirjallisuudella menee tällä hetkellä hyvin suhteessa takavuosiin... (palaan aiheeseen myöhemmin).

Usvan hyvä puoli on se, että toimimisen taakkana ei ole yhdistyksen mukanaan tuomia velvoitteita. Lehteen kirjoittava ei päädy heti hallituksen jäseneksi. Minun ja muiden aktiivien toimijoiden ei tarvitse kysyä ryhmän mielipidettä, vaan asioista voi sopia suoraan kahden kesken. Yhdistyksen puuttuminen myös tekee pelin selväksi: jos minulla ei ole aikaa, ei ole ketään paikkaamassa. Lehti ei ole "somebody else´s problem" vaan ihan omalla etupihallani. Ja se tekee asiat selkeiksi ja lisää motivaatiota.

Tosin olen kyllä pohtinut yhdistyksen perustamista, jos on tarvetta laajentaa toimintaa, ja rahaliikennettä alkaa olla siten että yhdistys hoitaa asian näpsäkämmin kuin yksityishenkilö. Mutta siitäkään yhdistyksestä ei muodostuessaan tulisi mitään massiivista instituutiota, vaan siisti ja sievä kannatusyhdistys.

Uudesta yhdistyksestä fandom taatusti sitten riemastuisikin... Mutta jos asiaa ajattelee kymmenen vuotta eteenpäin, niin mitkä lehdet ja yhdistykset jatkavat yhä, ja millaisina? Sitä voi tykönään pohtia, vaikka ääneen ei sanoisikaan.