Se tuli takaa vasemmalta, vilkkuluomen kulmasta, sieltä minne katse ei koskaan ylettynyt. Ilmassa, ei missään, mutta silti viistosti edessä, oli pinta, ja kirkas valo laajeni ja tuli tykö. Tämä oli sinisensoikea, ne tulivat auttamaan, ne eivät jättäneet pulaan.

Portti 1/2006 on ilmestynyt, ja novellini Toisinkainen on päässyt sen sivuilla. Kari T. Leppänen on tehnyt siihen upean punasävytteisen aloituskuvan. Kuvittaja on vanginnut oudon tunnelman ja novellille ominaisen asian yhteen kuvaan, hoikka olento seisoo paaden edessä, paaden johon heijastuu hahmoja.

Toisinkainen on minulle yhtä kuin viime kesä, minä istumassa pihamaalla, maistelemassa ääneen toisinkaisen kieltä ja sanavalintoja. Toisinkainen on heinäkuun hellepäivät ja elokuun sumuisa kuutamo. Toisinkaista oli hauska kirjoittaa, sen maailmaan uppoutua ja ihmeellisyyksiä tutkia.

Kaikki lähti liikkeelle rakkaustarinasta. Halusin kirjoittaa ihmisen ja vieraan olennon välisestä suhteesta, jossa kaikki on kyseenalaistettavissa, kummankin motiivit ovat erilaiset ja samaan aikaan vastakohtaisuudessaan niin oikein. Haasteelliseksi työn teki se, että lähdin liikkelle muukalaisen näkökulmasta. Siinä olikin pohdittavaa, miten voisin kirjoittaa uskottavan alienin näkökulman. Väkisinkin asioita joutuu mittaamaan oman kielemme ja käsitteistömme kautta. Miten siis kuvata erilaisuutta niin, että vierauden tunne säilyy, mutta teksti on luettavaa ja ymmärrettävää? Päädyin luomaan novellia varten oman tavan puhua, makustelin näkökulmaa, jossa erilainen olento ajattelee, kokee ja havainnoi ihmistä omalla tavallaan. Lapsille ominaisen leikkimisen sanamuoto "sit tää sanoo että" tuntui toimivalta ratkaisulta, ja niin toisinkainen alkoi puhua tämä-kieltä. Ja pian keksin sille syynkin. Ja se taas johti kokonaisen kulttuurin ja elämäntavan rakentumiseen.

Prosessi ei ollut helppo, valitussa äänessä on vaikea pysyä, koska minämuotoinen kerronta ja persoonapronominit puskevat väkisin läpi. Yhden lapsuksen löysin tästä painetusta versiosta, ja muutaman taitossa tai kirjoitusvaiheessa tapahtuneen mokan.

Toisinkainen on viimeisin novellikokoelmaani mukaan otettu novelli. Sen jälkeen en ole kirjoittanut mitään niin selkeästi toisenlaista, vaan enemmän arjessa kiinni olevia asioita. Mutta itse olen tekstiin hyvin tyytyväinen. Sen kohdalla koin, että sain outouttamisen toimimaan sekä tarinan että kielen tasolla perustellusti. Se on yksi omista suosikeistani. Vai lieneekö niin, että tuore on aina suositumpi kuin vanha…

Tämä oli pakahtua tuskan maatuneeseen makuun ja asialle oli tehtävä jotakin. Siksi tämä katsoi Jooimia tarkasti ja odotti sopivaa tilaisuutta. Tämä tekisi onnelliseksi. Niin tekisi. Tämä osasi sen.