En voi vielä kehua aivan avoimesti Novan kärkitekstejä, koska kisa on edelleen käynnissä ja nimimerkkisuoja voimassa.  Mutta jotakin yleistä voin turinoida teksteistä, jotka tekivät vaikutuksen.

Tänä vuonna Novan kärki oli kapea mutta kovatasoinen. Kiinnitin huomiota kolmeen keinoon, jolla minut sai hurmaannutettua: napakka aloitus, outoutettu miljöö sekä erikoinen juju.

Napakka aloitus on tärkeä: tunnustan, että pyörittelin novelleja pöydälläni ensimmäisen liuskan vaikutelman perusteella, ja pistin "todella lupaavat" omaan kasaansa. Ja aika usein sinne päätyi juuri niitä laadukkaita novelleja. Taitavan kirjoittajan ja tarinankertojan pystyy erottamaan joukosta jo silmäilemällä, ihan pelkkien sanavalintojen pohjalta. Taitavan kirjoittajan kieli on kaunokirjallisesti kutkuttavaa.

Hyvä aloitus on yllättävä, epätavallinen, tai niin hengästyttävä, että on helppo jatkaa eteenpäin. Kokonaisuus ehkä etenee tasaisesti tiettyä tunnelmaa kasvattaen, kunnes räjähtää yllättävään loppuratkaisuun. Aloituksesta yleensä jo näkee novellin keskeisimmän ristitiidan, tai saa vihiä siitä.

Miljöö oli toinen niistä keinoista, jotka vetosivat minuun tänä vuonna. Muutama kirjoittaja on luonut sellaisen miljöön tai maailman, jota on pakko ihailla. Spefitekstissä on mahdollisuus outouttaa kokonaisuus arjen yläpuolelle, ja kun se tehdään sormella osoittelematta, tarina puhkeaa kukkaan. Miljöön voi rakentaa joko suurien rakenteiden kautta tai yksityiskohtien kautta: Joskus voi olla tarpeen kertoa jo ensimmäisessä lauseessa, että paikka ja aika on outo, eikä mikään tuntemamme luonnonlaki siellä välttämättä päde. Toinen tapa on edetä koko ajan lukijan älyhermoja kutkuttaen, paljastamalla pienien vinkkien kautta, ettei kaikki olekaan kuten reaalitodellisuudessa.

Nautin siitä, jos scifitekstissä tulevaisuuden yhteiskunta ja sen oudot lainalaisuudet pilkahtelevat tarinan lomassa esiin. Nautin myös siitä, jos fantasianovelliin on saatu omintakeinen fiilis esimerkiksi sanavalintojen tai lauserakenteen poljennon kautta.

Kolmanneksi koukutuskeinoksi mainitsin jujun. Erikoinen idea tai lähestysmistapa voi olla juju, ja tänä vuonna minulle myös huumori oli juju. Olen huumorinovellien suhteen aika kranttu, koska ne naurattavat minua harvoin. Tänä vuonna törmäsin huumorinovelliin, joka sai minut aidosti nauramaan. Huumori on aina mielipiteenjakaja, ja todennäköisesti tämäkin novelli tulee herättämään ärtymystä sekä iloa.

Ylipäänsä kisoissa saa irtopisteitä positiivisuudella ja huumorilla, koska ne ovat harvinaista herkkua. Spefi kuten novellistiikka yleensä tuppaa helposti kääntymään synkistelyksi: ristiriitojen ja konfliktien keskellä on vaikea pitää optimismin lippua korkealla olematta tahattoman naivi.

Novellin pituus ei ole merkitsevä tekijä: tänäkin vuonna jatkoon menee pitkiä ja lyhyitä novelleja. Ehkä kumminkin enemmän niitä pidempiä kuin lyhyitä - moni tarina vaatii hieman enemmän liikkumatilaa kuin kaksi tai kolme liuskaa. Oleellista on se, että novelli on kirjoitettu sisältämänsä tarinan mittaiseksi. Yhden idean novelli voi hyvinkin toimia, jos se on maltettu kirjoittaa riittävän lyhyeksi, tarinansa kokoiseksi, ja se on toteutettu johdonmukaisella tyylillä ja teräksisellä kielen hallinnalla.

Seuraavaksi alkaa toinen lukukierros ja parhaimmisto pitäisi laittaa järjestykseen. Tehtävä on haasteellinen, sillä hyvin erilaisten tekstien arvottaminen on aina hankalaa. Ja toisilla tuomareilla on taatusti erilaiset mielipiteet, joten yhteensovittamista on luvassa.