Nimittäin ensimmäiset Nova-tekstit luettavaksi. Novan deadlinea on vielä jäljellä puolitoista viikkoa, mutta pääsen ensi viikon alussa ensimmäisen satsin pariin. Olen miettinyt sitä jo aiempina vuosina, vaikuttaako tekstin lukeminen "etuajassa", ennen varsinaista suurta massaa, tekstin saamaan arvioon. Hyvissä ajoin tulleita novelleja on yleensä pari-kolmekymmentä, kun suuressa rytäkässä on aina yli sata tekstiä. Ja massa luetaan keskittyneesti, kymmenittäin yhden illan aikana.
Yksitellen tulleet tekstit saavat ensiluvussa tarkemman mutta ehkä myös hellemmän kohtelun. Usein niitä ehtii makustella ja pyöritellä, suuren massan tasoa ei vielä tiedä, joten keskitasoinen novellikin voi verrokkiensa joukossa näyttää hyvältä. Kun rysäys tulee, onkin sitten suhteutettava aiemmin luettu uuteen tulvaan ja pohdittava, mikä on tekstien todellinen taso. Ensimmäisinä tulleet novellit tulee luettua ehkä uudestaankin, jotta niiden paikka hahmottuu.
Isosta joukosta helmet erottuvat aina edukseen. Kun lukee novelleja päättymättömänä virtana, huomaa hyvin nopeasti, jos joku teksti imaisee mukaansa: kahvi jää keittimeen ja viereisestä huoneesta hihkaistuun kysymykseen ei ymmärrä vastata mitään. Jos teksti on tylsä, sitä ei jaksaisi lukea loppuun saakka, vaan käsi hamuilee jo seuraavaa. Mutta esiraatilainen toki lukee kaiken läpi, vaikka hampaat irvessä. Kaikille annetaan mahdollisuus.
Tekstin pystyy melko hyvin sijoittamaan jonnekin päin paremmuusjatkumoa ensimmäisen sivun perusteella. Ja alku paljastaa, onko kirjoittaja päässyt asian ytimeen vai haahuileeko metsän puolella.
On myös aina muistettava heittää henkilökohtaiset mieltymykset syrjään. Teksti voi olla hyvä, vaikka en itse pitäisi sen tarinasta tai tunnelmasta. Jos kaunokirjalliset ja spekulatiiviset kriteerit täyttyvät, niin novelli on ehdolla jatkoon.
