Olen saanut pääsiäispyhien kunniaksi luetuksi nipun Hekuma-kirjoituskilpailun raapaleita ja novelleja. Yksityiskohtiin en voi mennä, mutta yleisiä ajatuksia raadittamisesta voin kyllä jakaa.
Nova-kirjoituskilpailun esiraadittamisesta tämä rupeama poikkeaa siinä, että tavanomaisen spekulatiivisuuden ja hyvän kaunokirjallisuuden vaatimuksen lisänä kriteerinä on tekstin vastaavuus teemaan. Ja se muuttaakin tilannetta mielenkiintoisella tavalla.
Etukäteen arvelimme (kisaa suunniteltaessa*), että kisaan voisi tulla vähän kaikenlaisia "fantasianovelleja". Pohdimme, miten rajaamme pois ei-spekulatiiviset tekstit. Joko kutsumme onnistui, tai sitten pelkomme oli turha: mukana ei ole yhtään tekstiä, jonka paras sijoituspaikka olisikin Kalle tai vastaava. Kisaajat olivat siis vastanneet haasteeseen päällisin puolin hyvin. Ei novelleja, jotka olisi kirjoitettu puhtaasti seksisanaston tai aktin vuoksi!
Aluksi jaoin novellit karkeasti kolmeen ryhmään: jatkoon, keskinkertaiset ja ei jatkoon – osastoon. Jatkoon menijöissä on selkeä linja: hyvä tarina, napakka kaunokirjallinen ilmaisu ja teema käsitelty sujuvasti tai jopa erinomaisesti. Näitä novelleja on noin kymmenkunta – täydellisiä kaikki eivät ole, mutta niiden kohdalla voi helposti todeta, että ne ansaitsevat jatkopaikan. Monet ovat julkaisukelpoisia sellaisenaan.
Ei jatkoon -osasto taas käsittää tekstit, jotka eivät toimi eroottisina spekulatiivisina novelleina ollenkaan: tarina tai idea hukassa, pahoja tyylirikkoja, novellin rakenne sekava, kieliasu levällään, spekulatiivisia elementtejä ei löydy, erotiikka puuttuu tai on käsitelty luontaantyöntävästi.
Keskinkertaisten ryhmä on sitten se mielenkiintoisin ja tarkempaa lukua vaativa osasto. Jotkut näistä novelleista toimivat mainiosti novelleina sinänsä, mutta suhteessa teemaan joutuukin miettimään, antavatko ne mitään spekulatiivista erotiikkaan. Siis tekstin voisi Novassa laskea jatkoon, mutta Hekumassa sen painoarvoa joutuu miettimään.
Vastakkaisiakin joukosta löytyy: tekstissä on oivallinen spekulatiivinen ja eroottinen idea, mutta toteutustapa on tavalla tai toisella mennyt metsään. On ehkä haettu turhan monimutkaista rakennetta tai sorruttu infodumppaamaan maailmanhistoriaa taustatueksi, jolloin lukijalle itselleen ei jää mitään oivallettavaa.
Jälkimmäiset näistä ovat niitä novelleja, joita tekisi mieli päästä toimittamaan: niin paljon olisi tehtävissä pienillä asioilla: rakenteen jäntevöittämisellä, turhan selittelyn poistamisella, löysän dialogin karsimisella.
Raapaleita tuli kisaan miltei yhtä paljon kuin novellejakin. Niiden suosio yllätti minut, sillä minulla on semmoinen mielikuva, että raapaleet eivät Novan yhteydessä takavuosina keränneet mitään suurensuurta satoa (voin olla väärässäkin).
Mutta tuntuu, että raapaleet on käsitetty lyhyytensä vuoksi jotenkin helpommiksi teksteiksi kuin novellit. Monista joutuu etsimään tarinaa, ideaa, spekulatiivisuutta tai erotiikkaa. Esiraati joutuu mm. miettimään, kelpaako runomuotoinen teksti raapaleeksi. Ja kun jatkoon menijät ovat seuloutuneet, on vielä laskettava sanamäärät. Raapaleen pituus on tasan sata sanaa, ja päällisin puolin näyttää siltä, että tätä sääntöä ei ole aina noudatettu.
Esiraati jää nyt siis miettimään, mitkä tekstit kuuluvat jatkoon, ja mitkä eivät. Mielenkiintoista verrata omia näkemyksiä toisten näkemykseen, sillä se, mikä minusta on erottiista, ei välttämättä ole sitä toisten mielestä. Ja päinvastoin. Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että tällaisen teemallisen kirjoituskilpailun järjestäminen kannatti. Ehkä samankaltaisia pitäisi järjestää jatkossa lisää.
* Hekuma-kisan järjestävät Suomen Tieteiskirjoittajat, Helsingin Science Fiction Seura ja Helsingin Yliopiston Science Fiction -Klubi
