Laskin myöhään eilen illalla viimeisen Erkon kuoren käsistäni pöydälle, ja pyyhin otsaltani hikeä. Siinä se oli, isohko pino kirjekuoria ja niiden sisällä novelleja. Edessä olisi vielä keskustelu muiden tuomareiden kanssa jatiukkojen voittajavalintojen tekeminen. Sitten huomasin, että yksi kirje oli jäänyt minulta huomaamatta, se lojui kuljetuskassin sivutaskussa, miten lienee epähuomiossa joutunut sinne.

Tartuin kuoreen ja hämmennyin, sillä kuoressa ei ollut nimimerkkien identifioimiseen tarvittavaa tussilla tehtyä numerokoodia. Vain pelkkä kuori, jossa kyllä oli kisan osoite. Kuori oli valmiiksi auki. Sujautin käden sen sisään

”Olemme tarkkailleet sinua ja blogiasi. Olemme seuranneet sinua jo kauan, ja huolestuneena panneet merkille, että viimeisimmät tekeleesi eivät täytä puhdasoppisia laatukriteereitämme. Nyt olisi oikea aika kirjoittaa sitä mistä on ollut puhe kursseillamme. Pyydämme myös, että lopetat heti alkuunsa blogissasi esittämäsi arviot erään kirjailijan todellisesta henkilöllisyydestä. Muista. Me tiedämme mitä sinä teet juuri nyt. Sinä et halua tietää mitä me teemme.”

Laitoin kirjeen hermostuneena pöydälle. Se oli tuotu jossakin vaiheessa meille, meidän asuntoomme! En voi tosin olla yllättynyt, sillä oleskelupaikkani ei ole mikään suuri salaisuus. Tämä on selkeä varoitus, ja se on otettava tosissaan.

Huolestuneena olen seurannut, mitä kollegoilleni kuuluu ja ovatko kaikki kunnossa. Edellisessä postauksessa mainitsinkin Jääs... niin. Jos näette kirjaston liepeillä tai hyllyjen välissä hieman nukkavierun miehen, joka ei tiedä missä on, mutta selvästikin haluaisi lainata jotakin, tarjotkaa hänelle kokeeksi Taivaalta pudonnutta eläintarhaa.  Hän saattaa olla suuren avun tarpeessa.

J Pekka Mäkelä on kunnossa, ja iloisia uutisiakin on tullut, hänen viime syksynä ilmestynyt kirjansa Nedut on ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi. Tähtivaeltajanhan jaetaan parhaalle viime vuonna ilmestyneelle suomenkieliselle tieteiskirjalle. J Pekka oli käynyt näköjään Egyptissä. Onkohan eräällä organisaatiolla sielläkin sparrausleirejä? Samaan palkintoon on ehdolla myös M.G Soikkelin Marsin ikävä, tieteiskirjallisuutta sekin. Hienoja teoksia molemmat, onnea!

JP ei ole päivittänyt muutamaan päivään sivujaan, ja erittäin raskauttavaa on se, että häneltä ilmestyi viime keväänä Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään. Siinä on kyllä kriteerien mukaisia novelleja, mutta kaikki eivät taatusti ole heidän mieleensä. Janista minulla ei ole näköhavaintoa, viimeksi Helsingin kirjamessuilla olen törmännyt häneen. Mutta hän lienee turvassa, onhan Huomispäivän vartijat ollut esillä tieteisnovellikokoelmana.

Katson viisaammaksi nyt tarttua tekeillä olevaan käsikirjoitukseeni ja lisätä siihen hyvin scifistisen lopetuksen. Ei haitanne kokonaisuuden kannalta, vaikka suuri Kutu tulisi ja söisi päähenkilön lopussa, tai että kaikkien keskeisten henkilöiden käytöksen taustalla on geenimanipuloidut sammakot. Hmm.Kuulostaa itse asiassa vinkeältä...

Enempää en uskalla aiheesta enää kirjoittaa. Erään organisation henkilöt tarkkailevat minua...