Kahdentoista tiimi oli harventunut kymmeneen, vaan se ei menoa haitannut. Mahduimme hieman väljemmin ja keskusteluringistä tuli juuri sopivan kokoinen aparaatti. Olohuoneen pöydälle pinoutui vähitellen mielenkiintoinen huojuva kasa erilaisia kirjoja kauhunovelleista kirjoitusoppaisiin. Toinen suosituimmista, keskustelua herättäneistä kirjoista oli Elokuvan runousoppia; joka sai kehujen lisäksi moitteita tieteellisen puolen huojuvuudesta... no... voisiko sanoa näin että kirjasta löytyi asiavirheitä ja kummallisia lauseita, jotka lienevät peräisin joko käytettyjen lähteiden virheistä tai sitten siitä, että on kirjoitettu ruudulle vähän kaikenlaista ja viimeistely on jäänyt kesken. Eritoten scifiä käsittelevä osuus oli vähän ohuehko ja jotenkin sen makuinen, ettei genre ollut tekijöille tuttu. Silti edelleen kirja toimii hienona käyttiksenä (varoituksena vain, että kritiikittömästi siihen ei kannata suhtautua).

Ja toisena kirjana Mummonsuomi laajakaistalla, josta löysimme hilpeitä sanoja myös kauhukäyttöön, eritoten kun puhuimme murteista ja niiden väistämättömästä humoristisuudesta.

Viikonlopun sielu oli ehdottomasti Boris Hurtta, joka oli kirjoittanut tilaisuutta varten kolme tarinaa: näiden ensiesitys kuultiin sitten kolmena eri päivänä. Hiiden hevosesta kertova tarina kuultiin lauantai-iltana nuotiopiirissä metsän keskellä, samalla paistoimme makkaraa ja ihailimme ihan aitoa talvimaisemaa (ja sen pimeää puolta).Vaahtokarkki muuttuu nuotioon jouduttuaan pulputtavaksi kasaksi vieraalta elämänmuodolta näyttävää massaa, sellaiselta joka voisi räjähtää milloin tahansa...

Elokuvia katsoimme kaksi, enemmänkin olisi ollut varastossa, mutta itse kirjoittaminen ja kirjallisuus varasti shown. Nyt tiedämme kustannusmaailmasta hitusen enemmän, olemme pohtineet käytännön esimerkkien kautta kauhutekstien olemusta ja nautiskelleet saunasta ja luonnosta. Ajatukseni jonkinlaisesta tekstien työpajamaisesta sparrausringistä toteutui sikäli, että paikalle tuoduista teksteistä sai jokainen kirjoittaja parhaimmillaan usean palautteen, joiden perusteella sitten lähteä työstämään tekstiään eteenpäin. Novan suhteen teimme lupauksia, me jotka emme voi osallistua ja ne jotka voivat, samoin muutenkin katse oli jo tulevissa julkaisuissa ja kannustusta sateli puolin ja toisin.

Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu, ainakin näin järjestäjän puolelta!

Jääkaappi muuten tursuaa edelleen ruokia: selittyykö tämä niillä kadonneilla henkilöillä?