Meillä haisee palaneelta. Emme ole kylläkään polttaneet käsikirjoituksia, kynttilöitä tai proppuja, vaan sorakuopalla oleva uusi maiseman ihme eli hakevuori otti ja kehitti kytöpalon. Kyseessä on ilmeisesti lämpökemiallinen ilmiö. Normaalisti vuoresta nousee vesihöyryä, joka ei sen kummemmin haise. Ja sitten prosessi voi jotenkin kehkeytyä pisteeseen, jolloin hake alkaa kyteä sisältä. Koko eilispäivän paikalla oli pari paloautoa suihkuttamassa vettä - liekkejä näkyi vähän mutta ei merkittävästi. Tänään jäljellä oli osittain siirrelty hakevuori, joka haisee pistävältä. Ihan kuin olisi haketta poltettu. Niin kuin on poltettu.

Aiemmin ihmettelin, miksi hakevuori on suojaamatta vesisateessa, että miten hyvin se siinä kuivaa. Ilmeisesti hake onkin pidettävä vesisateessa, tai muuten se leimahtelee ihan huvikseen.

Odotan nyt innolla, että jätteen loppusijoituspaikkamme eli biojäteastia leimahtaisi hajoamiskaasuihinsa, eikä meidän tarvitsisi miettiä, miten systeemi puretaan ilman yack-yäk-hyihitto! -komplikaatiota.