Uusin Usva on ladattavissa osoitteessa http://www.usvazine.net/index.htm

Vuoden kolmas Usva kääntää katseensa tummasävytteisten tulevaisuuskuvien puoleen. Seksuaalisuus ja lisääntyminen nousevat novellien kantaviksi teemoiksi. Seksuaalisuus on ihmisiltä hukassa tai muinaisjäänne, vanhemmuus murrostilassa tai kokonaan katoamassa.

Tiina Raevaaran novellissa Frida nainen löydetään mielisairaaan portilta ja otetaan sisään. Pian hän on erilaisten halujen ristitulessa: objekti, hyväksikäytettävä, toiminnan motiivi. Kummat ovat tässä tulevaisuudessa sairaampia, potilaat vai hoitajat? Toimenkuva: Ohjaaja kertoo päivästä, jolloin "aloitetaan jotakin hyvin kaunista", ainakin seksuaalista kanssakäymistä ohjaavan henkilön mielestä. Petri Rautiaisen lyhytnovelli on tiukkaa tykitystä ja täynnä pieniä viitteitä nyrjähtäneeseen todellisuuteen. Leila Paanasen Vain ihmisiä kurkistaa kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa seksuaalisuus sellaisena kuin me sen tunnemme on taaksejäänyttä elämää. Uusi ihmiskunta pääsee kuitenkin hetkeksi tutustumaan menneeseen. Mitä on olla ihminen, missä kulkee ihmisen ja eläimen välinen raja?

J.K. Miettisen Raskautetussa mies joutuu maksamaan huvituksista luonnollisen mutta samalla kovan hinnan. Vanhemmuus ei ole yksiselitteinen eikä helpolla hoidettu asia. Novelli spekuloi arkisilla asioilla, mutta tekee sen tavalla, joka potkii lukijaa nivusiin. Rahtari Marsista on Hannele Hakalan humoristinen kuvaus Xahara-avaruusasemalle päätyvästä Libbystä, jolla on monet lopussa ja keikkakin pukkaa pahasti pieleen. Positiivisella asenteella saadaan aika kulumaan mukavasti, ja ehkä vaisto voi sittenkin ohjata elämän murjoman sankarin oikeille raiteille.

Petri Laineen Kuolleet puutarhat ei anna armoa ihmiskunnalle, joka on virittänyt kehonsa ja geeniperimänsä lähelle täydellisyyttä. Kun mikään ei riitä, on ihminen on noussut luojaansa vastaan: hyvän ja pahan välinen taistelu ei ole mustavalkea vaan kaikenkirjava.

Taitelijaesittelyssä on sf-piireissä tunnettu kuvittaja Tuuli Hypén, joka on tehnyt tähän numeroon kahden novellin kuvituksen. Kansikuva on Iida Ojanperän tekemä.

Numeron päättää Kirsi Sinisammaleen tunnelmallinen runo Meren lapset.


kansi306.gif