Valkeisiin lankoihin liittyvä Hesarin arvostelu löytyy täältä.

Hesarilla on nyt täm ä uusi verkkopalvelu, josta löytyy kirjallisuuskritiikkiä poikineen. Kollegan kanssa puhuimme asian hyvistä ja huonoista puolista. Hienoa, että tällainen palvelu on, enää kun sitä kritiikkileikekokoelmaa ei toimiteta (mikä sen nimi nyt olikaan...) Mutta muillakin lehdillä pitäisi olla vastaavia palveluja. Maakuntien lehdissä julkaistaan paljon kritiikkejä, eikä Hesarin mielipide ole mikään kokototuus.

Ajatellaanpa niin, että netissä jää jostakin kirjasta elämään Hesarin kritiikki, jossa teos murskataan... Mikä ahdistus ja häpeä se onkaan tekijälle! Eikä Hesarin arvio saa silloin hieman liian suuren painotuksen?

Hesarin kritiikkien arvovallasta ja merkityksestä puhuttiin isosti
Raija Siekkisen viimeiseksi jääneen novellikokoelman
yhteydessä. Arvosteluhan ilmestyi postuumisti Siekkisen kuoleman jälkeen ja yhtenä keskustelun aiheena oli kirjailijan masennus siitä, ettei novellikokoelmaa huomioitu Hesarissa. Ja ylipäänsä yksin jääminen kirjallisessa työssä. Holappakin suomi aikoinaan Hesaria Finlandia-puheessaan.

Keskusteluhan velloo puolelta toiselle, ja suurinta on aina helppokin kritisoida. Mutta ihmiset itse vaikuttavat siihen että Hesarin kritiikeillä on arvovaltaa. Koska Hesarin kritiikki on merkittävä, sitä seurataan, ja koska sitä seurataan se on taas entistä merkittävämpi. Kuinkahan suuria laineita yksi Hesarin kritiikki voi aiheuttaa? Saako semmoisen avulla helpommin apurahoja? Bongataanko lehtijuttuihin? Tuleeko kutsu maaherran uuden vuoden bileisiin? Portti-voittoni merkeissä sain aikoinaan kutsun maaherralta ja onnittelukirjeen eduskunnasta. Se toki lämmitti pienen tytön mieltä.

Reaktiot täällä maakunnassa ainakin alkoivat saada hilpeitä sävyjä. Minua tituleerattiin radiossa Itä-Suomen menestyjäksi, siis siksi, että Hesarissa oli kiittävä arvostelu. Haastattelu oli totta kai jees, mutta hassua on se, että haastattelupyyntöjä tulee juuri kritiikin jälkeen. Muutamassa jutussa on siteerattu Sisättöä ja hyvä ettei häntä ole jo pyydetty vävyksi tai peräti profeetaksi tänne meillepäin.

Mutta en suinkaan valita! Kiittävä arvostelu antaa minulle paljon taiteellista hengitystilaa, varmuutta jatkaa spekulatiivisen, reaalifantasian parissa. Uudet ideat muhivat ja romaania olen alkanut kypsytellä. Millä aikataululla, sitä en tiedä, enkä sitä tuleeko siitä sutta vai paskaa vai yhtään mitään, mutta vireystila on oikea.