Olin tänään luennoimassa Mikkelin ammattikorkeakoulun tuottajaopiskelijoille spekulatiivisesta fiktiosta. Ihan perusteita, mitä sen on ja mitä scifi ja fantasia ovat sisälleen syöneet. Luento liittyi ensi viikonloppuna pidettävään seminaariin, jossa esiintyy huikea kaarti vierailijoita: Irma Hirsjärvi, Johanna Sinisalo, Risto Isomäki, Star Wreck –tiimiläisiä, plus monta muuta esiintyjää. Paukkulan sempoissa on aina hyvä, kannustava ja keskusteleva fiilis, odotan innolla kaikkia ihmisiä ja ideoita, joita siellä sinkoilee.

Päivällä ensimmäisen oppitunnin jälkeen pidimme vartin tauon ja katsoin kassissa äänettömänä jököttänyttä puhelintani. Sinne oli tullut puhelu. Ainahan sinne soitetaan, tuumin, ja kuuntelin vastaajaan jätetyn viestin arvellen että työasioita jälleen. Eipä ollutkaan. Vastaajassa kustannuspäällikkö onnitteli innoissaan Hesarin arvostelusta ja minä singahdin hamstraamaan lehteä.

Siellähän se oli. Vesa Sisätön kirjoittama arvostelu. Vesa oli tykännyt ja analysoinut novelleja kolmen palstan verran. Oli mukava lukea arvostelu, jonka kirjoittaja tuntee genren ja tietää, mihin verrata. Ja lisäksi arvostelu itsessään oli kiittävä.

Tämän session jälkeen tekstiviestejä ja puheluita oli tullut satsi lisää, tutuilta ihmisiltä, joista en ole pitkään aikaan kuullut mitään. Se lämmitti kovasti. Kustannustoimittajankin kanssa puhuimme puhelimessa tovin, vanhasta ja uusista teksteistä. Kun joskus on ollut Aamulehdessä tai Länsi-Savossa arvostelu, kiittäväkin, niin ei ole ollut näin nopeaa ja innostunutta vastaanottoa. Hesarin arvostelua odotetaan, pelätään ja se huomataan.

Arvostelun lopussa Sisättö kirjoittaa näin: Leinosen teos on virkistävä kuin joukko uintiretkiä C.S: Lewisin Narnia-kirjoista tutuissa maailmojen välisissä lammissa.

Niin kauniisti sanottu, että lämmittää vielä joulukuussakin!