Lisää aatoksia Valkeiden lankojen ennen julkaisemattomista novelleista.

Kerran Gotlannissa on rakkaustarina, johon yhdistyy spekulatiivinen elementti. Se on vähän equipoesi, eli sen voi lukea realistisena tai spekulatiivisena, en itse asiassa anna siihen asiaan tyhjentävää vastausta. Tarinan lopussa ollaan ainakin liu’uttu pisteeseen, jossa päähenkilö elää harhansa keskellä... Mutta mistä asti päähenkilö on kuvitellut asioita? Olen kirjoittanut paljonkin nuorempana novelleja, jotka kuvaavat mielenterveysongelmia ja mielen järkkymistä. Tämä novelli on henkisesti velkaa noille ahdistusproosatarinoille. Samalla se myös kiteyttää arkipäivään turhautumisen raivon. Lehdistä voimme lukea, että naisilla napsahtaa nykyään herkemmin kuin ennen. Pahoinvointi on lisääntynyt, mutta psykiatrin pakeille on entistä vaikeampaa päästä.


Hiekkameren jumalat on eräänlainen ”fantasia meets science fiction” –tarina: sen ihmiset elävät alkeellisissa olosuhteissa, tiukkojen sääntöjen alla, mutta taustalla on sitten aineksia jostakin muusta. Lehtisen Vesa aikoinaan kommentoi tarinan alkion tieteellistä puolelta (Vesa tietää kaikenlaista planeetoista ja miten tiedettä käytetään osana sf-tarinaa). Ei tämän tarinan tiede kyllä varmaan pidä yhtään kovan scifin seulaa, joten tarinaan kannattaa suhtautua fantasiana. Näin kirjoittajan luvalla. En takertunut tieteeseen, kun halusin kirjoittaa tarinan nuoresta naisesta, joka etsii omaa paikkaansa heimossa ja elämässä.