Ja sitten vuorossa kaksi kotimaista viime vuoden kovaa teosta:

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Isomäen romaani pisti todellakin ajattelemaan. Se on ekologisia kysymyksiä ja todellisia uhkia luotaava romaani ja pohjautuu olemassa olevalle tieteelle: se liikkuu sujuvasti eri puolilla maailmaa ja tiedepiireissä, kuvaa asioita, joista voimme lukea lehdistä. Tsunameista, mannerjäätikön sulamisesta, kulttuurien tuhoutumisesta. Isomäki käyttää hienosti hyväkseen muinaisia taruja (mm. Atlantis) ja ei-länsimaisten kulttuurien tietämystä. Ihminen ei todellakaan tiedä, mitä luonnolle tekee. Onko nyt jo liian myöhäistä?

Tämä kirja on kolahtanut mundiksiinkin, tiedän monta lukijaa, jotka ovat saaneet tästä scifikirjasta hyvän lukukokemuksen ajattelematta kirjaa ollenkaan scifinä.


Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä kertomuksia

Novellikokoelma kattaa Sinisalon tuotantoa parinkymmenen vuoden ajalta, mukana on Atorox-palkittuja klassikoita, joita onkin ollut hivenen hankala saada käsiinsä.

Novellit eivät ole vanhentuneet, vaan ne ovat säilyttäneet yhteiskunnallisen kriittisyytensä. Hyytävän ajankohtainen novelli on esimerkiksi Baby Doll, jossa kymmenvuotiaat pikkutytöt tekevät kovaa bisnestä mallimarkkinoilla, joille napapaidat ovat ihan liian kesyä, joiden pyjamakutsujillakäytetään eroottisia vaatteita. Niin ällistyttävän lähellä nykypäivää, ja siksi niin pelottavaa luettavaa.
NIminovelli Kädettömät kuninkaat on myös hieno esimerkki novellista, joka muljahtaa lause lauseelta arjesta kohti outoutta. Sinisalo on kerronnan mestari, novelleja leimaa kaunokirjallinen vahvuus, sujuvuus, älyllinen ilottelu.