Kesä on kaunis kuin morsian ja minä olen paennut sisälle tietokoneen ääreen. Selkeä addiktio nettiin havaittavissa. No, olen ainakin hoitanut muutaman virallisen asian pois päiväjärjestyksestä ja oikovedosurakkakin on loppusuoralla. Huomenna tapaan mainostoimittajan ja torstaina kustannustoimittajan, eli saan asian pois käsistäni ennen juhannusta.

Olen jo kaiken kertaalleen lukenut ja nyt on vielä tehtävä tarkistuksia, tyyliin kirjoitetaanko kansatiede vai kansantiede (kansatiede, olenhan opiskellut sitä, mutta mielessä näköjään taipuu väärin) sekä onko kissan kaikki repliikit varmasti kursivoitu, tai kappalejaot merkitty oikein. Oikovedokseen ei saisi enää tehdä mitään isoja muutoksia, joten olen ummistanut silmäni, kun parissa kohtaa olisi mieleni tehnyt poistaa kokonainen kappale. Lukija tuskin huomaa, vaikka minä huomaankin. Ja jos huomaa niin ei siellä mitään fataalia pitäisi olla. Olen lopputulokseen 99% tyytyväinen ja sen yhden prosentin voi antaa itselleen anteeksi.

Novelleja lukiessa tuli myös hassu olo, ihan kuin olisi tehnyt aikamatkan menneisyyteensä. Tekstit on kirjoitettu kuuden vuoden aikana, varhaisin novelli vuonna 1999, ja joistakin on ollut ideoita olemassa jo aiemmin. Olen ensinnäkin riemuissani, kun voin tarttua vanhaan novelliin niin kuin se olisi ihan uusi. Aika auttaa unohtamisessa ja vanha tekstini pystyy yhä imaisemaan mukaansa. On aika hienoa saada kiksejä omista teksteistään: tuntea sisällään liikahduksia kun joku kohta toimii erityisen hyvin ja eläytyä henkilöiden ajatuksiin. Pari vanhinta tekstiä eivät säväytä enää samoin, koska niiden sisältämät teemat eivät ole tällä hetkellä itselleni niin ajankohtaisia. Mutta kokoelmaa suunnitellessa huomasin, että jollekin toiselle lukijalle ne voivat kolahtaa. Joten siellä ovat joukkoa tuhdintamassa.

Aikaisempien oikovedoksien kanssa oikovedos on tullut niin lähellä itse kirjoitusurakkaa, etten ole etääntynyt lopputuloksesta. Nyt viimeeksi kirjoitetun tekstin ja oikovedoksen välillä on vuosi, joten olen saanut ilmaa aivoihini.

Hassua on myös se, miten vahvasti erilaiset fiilikset ja tapahtumat vyöryvät mieleeni näitä tekstejä lukiessa. Aistin biisejä, joita olen kuunnellut tekstejä tehdessäni. Huomenlahjan taustalla soi Farmer Boys ja erityisesti biisi While god was sleeping, Lautturin tyttäressä Verenpisaran Aamunodottaja, Mestarisepän taustalla Viikatteen tuotanto. Muistan myös mielentiloja ja tilanteita, sekä huomaan miksi tietyt minitapahtumat tai teemat ovat päätyneet teksteihin. Viitteitä CMX:ään, Viikatteeseen, Kotiteollisuuteen ja Ruoskaan on siellä sun täällä. Musiikki on kirjailijan polttoainetta!