Syksyllä on tiedossa huikea spefisyksy. Jos on marmatettu, että kotimaista spefiä julkaistaan kovin vähän, niin tänä vuonna voi olla tyytyväinen, niin määrää kuin laatua löytyy!

J Pekka Mäkelältä ilmestyy toinen scifi-romaani. Alshain sijoittuu kaukaiselle siirtokuntaplaneetalle, jossa tähtialuksen putoaminen muuttaa kertojien elämänkohtaloita. Mäkelän esikoisteos 391 hyödynsi kahden kertojan näkökulmaa, tässä teoksessa kertojia on viisi.

Pasi Jääskeläisen romaani Lumikko ja yhdeksän muuta "kertoo talon sisällä riehuvasta lumimyrskystä joka vie mennessään kirjailijan sekä Pelistä, kirjailijoiden varjellusta salaisuudesta". Jääskeläisen novellikokoelman jälkeen lukijat ovat odottaneet pitkään jatkoa. Tähän väliin on pakko sanoa, että tuntuu, että kirjailijoihin kohdistuvat paineet ovat joskus kohtuuttomia. Jokainen työskentelee omaa tahtiaan ja kirjat valmistuvat kun ne valmistuvat. Pääasia on, että kirja on syntynyt ja me pääsemme nauttimaan siitä!

Leena Krohnin hyönteisteema jatkuu teoksessa Mehiläispaviljonki. "Eriskummalliset ja selittämättömiksi jäävät kokemukset yhdistävät Vaihtuvan todellisuuden kerhon jäseniä." Jos on pitänyt Krohnin aikaisemmasta tuotannosta, mm. Daturasta, niin tämä kuulostaa herkullisesti saman jatkumon osaselta. Liisa Rantalaihon artikkeli aiemmin mainostamassani teoksessa Ihmeen tuntua on myös hyvä keino tutustua  Krohnin tuotantoon ja hyönteismotiiviin.

Juha-Pekka Koskisen historiallinen romaani Savurenkaita on myös tarkkailulistalla. Koskinen osaa sukeltaa toisiin aikakausiin rennolla ja kaunokirjallisesti pätevällä otteella.

Johanna Sinisalon mainosmaailmaan sijoittuvassa Lasisilmässä tosi ja kuvitelma sekoittuvat toisiinsa. Sinisalon tekstit ovat niin monitasoisia, että niihin uppoutuu mielellään.

Anu Holopainen vierailee scifin puolella. Molemmin jaloin taitaa liikkua Margaret Atwoodin hengessä: "Livia valikoituu lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien joukkoon, joka lähetetään pohjoisesta territoriosta Skandinaviassa sijaitsevaan Äitikeskukseen jatkamaan sukua"

Kun tämä vielä kuorruttaa Lauri Levolan esikoiskokoelmalla Pimeä tavarajuna
"Novellit kertovat absurdeja tarinoita toden ja epätoden rajoilta, junavaunusta voi löytää Moskovan, lukkiutuneesta korvasta hanhien parvet ja hissistä kuilun avaruuteen" sekä Maarit Verrosen teoksella Osallisuuden tunto, niin luettavaa riittää.

Tässä eivät suinkaan ole kaikki, mutta ensimmäiset silmään tarttuneet poiminnat. Listalla on toki vielä yksi erityisen läheinen ja tärkeä teos. Valkeita lankoja. Tarinoita toisista todellisuuksista. on juuri sitä, mitä nimi sen kertookin olevan, tarinoita hyvin erilaisista todellisuuksista… Palaan novellikokoelmaani ja sen tekemisen tunnelmiin tuonnempana.