Hieman mukaillen leirillä rakentunutta ystäväkirja-ideaa mukaillen teen itselleni kysymyksiä leiristä...

 

Millä odotuksin leiri alkoi?

 

Odotin vieraita innolla, sillä kaikki kirjoittajat olivat minulle tuttuja, ja osa toisilleen tuntemattomia: arvelin että uusia tuttavuuksia syntyy, ja kaikenlainen lonkeroituminen on kirjoittajille hyväksi. Järjestelyjen suhteen toivoin, että vuodevaatteet ja patjat riittäisivät. Ruuanlaiton suhteen olin myös rakennellut hätäsuunnitelmia.

 

Miten odotukset toteutuivat?

 

Talossa oli idearikas kuhina, parasta oli nähdä kirjoittajien vetäytyvän kahden kesken juttelemaan teksteistään, ja monet ihmisten heittämät ajatukset ja näkemykset. En ehtinyt jutella kaikkien kanssa niin paljon kuin olisin halunnut, koska ruokasodan jälkeen vasta illat ja yöt olivat minulle ominta seurusteluaikaa. Eniten siis seurustelin iltakukkujien kanssa.

Ruokaa ilmeisesti oli riittävästi, koska kirjoittajat arvelivat vähitellen infantilisoituvansa leirillä! Ruuan laitto on meidän suvussa kunnia-asia: jos vierasta aletaan ruokkia, niin ruokitaan sitten riittävän usein ja riittävän tuhdisti.

Oma kokemukseni on, että ankara aivotyöskentely kuluttaa paljon energiaa. Siksi einestä on saatava taajaan.

Telttoja tuli sen verran, että kaksi hätämajoituspaikkaa olivat vielä vapaina. Tämän perusteella siis näyttää siltä, että meille mahtuu sisätiloihin majoittumaan mukavasti 10 ihmistä, ja hätätilanteessa menee 14, jos oikein tiivistetään. Yläkertaan vain patjameri... Nyt myöskään parvekkeet eivät olleet käytössä, mutta lepakoiden vuoksi en pidä parveketta kaikkein parhaimpana paikkana... Voi tulla papanoita niskaan.

Mitä sait leirillä aikaiseksi?

 

Oman tekstini suhteen en mitään, kuten olin ennalta arvellutkin. Sain pari kommenttia, joiden perusteella pystyn nytkäyttämään itseäni eteenpäin. Muiden innostus on myös tarttunut, ja tulen ahkeroimaan ensi kuun aikana. Jos sittenkin saisi jotakin valmiiksi Porttiin... lisäksi olen luvannut kirjoittaa hyönteisnovellin, jota nyt pinnistelen kasaan.

 
Hulvattomin esille tullut idea?

 
Atarax-palkinto unettavimmalle spefi-novellille. Ataraxhan on allergialääke, jonka tehokkuus perustuu ilmeisesti siihen, että kun vaipuu uneen ei kutita yhtään. (tarkistin Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen 3. painoksen kansiliepeen: siellä mainitaan, että Johanna on saanut useita ATAROX-palkintoja, eli ei kuitenkaan mystistä Atarax-palkintoa, kuten väitin.)

 
Käyttökelpoisin vastaan tullut idea?

 
Boris puhui vaellusretkestä ja kummitustarinoiden kertomisesta, jolloin heti alkoi muhia mielessä ajatus talvella ja pimeyden keskellä pidettävästä tilaisuudesta: kummitus- ja kauhutarinoita, kokoontumisen painotus vielä enemmän juttelussa ja tarinoiden kertomisessa. Ja kauhuleffoja! Kuten leiriläiset huomasivat, meillä on perin tekninen koti, ja kotikatsomossa toimivat niin musavideot, Bollywood kuin Robot Chickens.

Muitakin hyviä ideoita käytiin läpi, mm. kehityskeskustelua Atoroxin palkintojenjakotilaisuuden formaatista, suomispefin viemisestä maailmalle sun muuta ihan fandom-asiaa.

 
Hauskin sattumus?

 
Even hysteerinen naurukohtaus, joka ei loppunut millään. Se alkoi itseänikin naurattaa ja oli pakko poistua kesken mielenkiintoisen hahmojen esittelytuokion.

 
Mieleenpainuvin tilanne?

Lauantai-iltana sisään pyrkinyt lepakko, joka säksätti rukkasessa.

 

Detaljeja

 
Roskia kaksi isoa jätesäkillistä, neljä viiden litran astiallista biojätettä, hillitön läjä pulloja ja pulloja. Inkiväärin tuoksua. Leiri juo aamupalalla viisi pannullista kahvia, ja vetää sisäänsä noin kaksi litraa puuroa. Ehkä enemmänkin, jos keittäisi isomman satsin. Ruohikolla kolme alien-aluksen jättämää painaumaa.

 
Elämys

Leena Peltosen muistoksi syödyt chili-valkosipuli-smetana-hunaja-maustekurkut.

 
Yllätys

 

Tämän kantaja tuli vierailulle, ihan oikeasti

 

Mikä jäi harmittamaan?

 
Telttojen sijoittelua olisi voinut hieman tarkemmin miettiä: nyt ne sijaitsivat liian lähellä grillipaikkoja, ja sateelta paremmin suojaavia paikkojakin olisi löytynyt. Ensi kerralla pitää organiseerata se paremmin, että aikaisemmin unta haluavat saavat edes jonkinmoista rauhaa.

 
Eniten harmittaa se, että ihmiset lähtivät pois! Niiden olisi pitänyt jäädä tänne!

 
Miten kehittäisit ensi vuonna pidettävää leiriä?

 
Telttajutun lisäksi ostan ainakin toisen ison kattilan ruuanlaittoa varten. Tuolit voisi sijoittaa vaihteen vuoksi ns. pääoven eteen, siihen missä nyt oli telttoja. Näin porukka voisi olla parvekkeella, rappusilla ja tuoleilla pienissä ryhmissä, mutta kuitenkin samana ryhmänä. Etukäteen voitaisiin sopia/miettiä tietyt teemaan sopivat leffat, jotka näytettäisiin halukkaille.

Uusi leiri siis näillä näkymin järjestetään. Ajankohtaa täytyy luonnollisesti miettiä. Jotenkin tuntuu, että loppukesä on suotuisampi, ainakin kelien suhteen. Mutta sitä ei tietenkään koskaan tiedä ennakkoon.

Lopputunnelmat

Nyt odottelen, milloin ensimmäinen puskiin piiloutunut kirjoittaja alkaa kolistella parvekkeella. Koska työt alkavat, niin täytyy pitää ne ulkoruokinnassa. Ruokitaan nyt kumminkin, kun on aloitettu!

Outoja on monta. Ne tulevat toisille minunlaisilleni haisevissa laatikossa ja levittäytyvät taloon ja pihamaalla. Ne pystyttävät nurmikolle tuulessa heiluvia pömpeleitä. Käyn nuuskimassa pömpeleitä, kun oudot ovat sisällä. Niissä on vieras haju.

Niistä lähtee möreitä ja kimeitä ääniä. Möreistä en pidä. Ne kastelevat kehonsa, istuvat kuumassa, antavat itikoiden imeä verta ja haisevat kummalliselta. Ne eivät osaa hiipiä portaissa vaan astuvat kannoillaan. Ne latkivat niiden omaa pistävälle haisevaa maitoa ja hihkuvat. Ne istuvat pihalla itsekseen ja tarkkailevat tuulessa heiluvaa paperia. Silloin uskallan mennä lähelle katsomaan. Mutta ei liian lähelle.

Kun emäntä laittaa niiden ruokakuppeihin mujua, ne syövät. Ne syövät usein. Ne eivät osaa metsästää itse. Toisin hiiren sille joka on käynyt ennenkin, jos se olisi yksin. On niin nälkäisen näköinen.

Ne laittavat alakerran tärisemään ja tuijottavat vilkkuvaa seinää. Minä olen jo oppinut, ettei valojen liike ole totta, jos yrittää saada kiinni osuu vain seinään. Ne vetäytyvät hämärissä  yläkertaan ja pömpeleihin. Kun on  jo valoisaa, menen parvekkeen ovelle ja kuuntelen. Jotkut niistä ovat niin tyytyväisiä, että ne kehräävät.

Oudot poistuvat nyt. Ruokakuppi on vapaa. Parvekkeella on hiljaista. Portaat ovat vapaat. Minä olen täällä, oudot eivät.

Juu! Varsinaiset raportit tulevat jälkikäteen, mutta lyhyenä tilannetiedotuksena seuraavaa: on juteltu teksteistä, kirjoitettu, ideoitu, syöty ja nautiskeltu kreikkalaisen illan antimista; saunottu, taasen syöty, käyty autoillen ja patikoiden Astuvansalmella, kuunneltu "Pieni koodinmurtaja" -kuunnelma sekä katsottu mm. Alizée-videoita ja Bollywood-leffaa. Kaikenlaista siis! --- jatkamme!