Usva 1/2008 mielen maailmoissa

Tällä kertaa Usvan novelleissa matkataan sekä mielen maailmoihin että kauas avaruuteen. Elämä on tarinaa, joskus valheellista, eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Pakkomielteet ja pelot hallitsevat elämäämme, mutta onneksi on myös olemassa selviytymiskeinoja ja valoa tunnelin päässä.  Lataa numero ilmaiseksi osoitteesta http://usvazine.net/usvazine108.pdf

 
Carita Forsgrenin Karva on lämminhenkinen ja humoristinen novelli naisesta ja viemäritukosesta, myös rakkaudesta, jonka keskelle voi yllättäen joutua. Jukka Laajarinteen monimerkityksellinen Virilivili sukeltaa syyllisyyden ja pelkojen keskellä elävän naisen psyykeen hienovireisesti: uhka tuonpuoleisesta on käsin kosketeltavissa.  Marko Hautalan Lumikeijun päähenkilö elää ulkonäkönsä puristuksessa. Uusi amerikkalainen hoitomuoto tarjoaa kelpo reseptin ongelmista selviytymiseen, mutta itseään ei pääsekään noin vain pakoon.

Boris Hurtan Louhisaari muodostuu kahdestatoista raapaleesta tai krapuista. Kummitustarina nojaa vahvaan tunnelmaan ja historialliseen miljööseen. Veen kalvakat nuoret neijot on J.T.V Raution kalevalamittainen, eroottissävyinen runoelma.

Albedo Nolla on Petri Laineen Tähtivaeltaja-kisassa kunniamaininnalle yltänyt novelli, jossa matkataan kaukana avaruudessa uuden kodin ja elämän toivossa. Ihminen ei voi kuitenkaan ennakoida sitä, mitä hän pimeässä kaukaisuudessa kohtaa. Numeron kruunaa Anu Maaret Lahtisen Vihreä palaa, joka avautuu lukijalle vähitellen kuin sipuli. Novellin päähenkilö kertoo yksityiskohtaisia tarinoita elämästään erikoiselle yleisölle.

Lehden artikkeleina ovat Boris Hurtan henkilöhahmojen nimeämistä käsittelevä MXYZPTLK ja muita nimiä sekä Anne Leinosen koostama Usvan tuomarointikysely, joka tehtiin keväällä 2008 ja jossa selvitettiin spekulatiivisten kirjoituskilpailujen tuomareilta näkemyksiä ja kokemuksia tuomarointityön yksityiskohdista ja hyvän novellin ominaisuuksista. Molemmat kiinnostanevat myös mainstream-kirjoittajia.

Artikkelit ovat saatavissa myös html-muodossa osoitteesta: http://usvazine.net/arkisto_jutut.htm
Numeron kuvittajina ovat Carita Forsgren ja Tuuli Hypén. Antoisia lukuhetkiä!

 
P.S. Usvan vastaavan toimittajan lokikirja on muuttanut osoitteeseen http://usvazine.wordpress.com

Suoraryhtinen olo:
Särön tekstihautomon osallistujat vihdoin valittu.
Usva 1/2008 lähes taitettu.
Taapeli kasvaa silmissä.

Uutisia kiinnostuneille:

Jarmo Papinnniemi toteaa Parnasson blogissa Atenan kirjoituskilpailusta seuraavaa:
”Niin, ja kesällä alkaa sitten Parnasson ja Atenan proosakilpailutöiden lukeminen. Kertynyt pino on kuulemma jo koripalloilijan korkuinen ja kasvaa kasvamistaan...”

Deathwritersin Flag on jättänyt blogiini terveisensä tulevasta toiminnasta.

Sanomalehden alta löytyi kuollut hiiri.

Vähän laiskottaa, kellojen siirtäminen tuntuu rassaavan, mutta silti kaikenlaista pientä on tullut tehdyksi. Usvan tuomarointikysely lähti/lähtee tänään vastanneille nähtäväksi ja Usvan taiton viimeistely alkaa. Särön kirjoittajakoulutuksen valinnat ovat meneillään ja luen tekstejä vielä uudestaan. Ensi viikolla mukaan päässeiden nimet selvinnevät. Koulutuksessa on tarkoitus työstää syvällisesti kirjoittajien kanssa käsikirjoituksia siihen pisteeseen, että ne voisi laittaa kustantajalle. Luettavana on myös muuta mukavaa ateljeekritisoitavaa ja pitkästä aikaa taas omakin romaani huhuilee puoleensa.

Niin, Erkosta, tulokset on tosiaan selvinneet ja kutsut tilaisuuteen lähteneet. Palkinnot jaetaan 25.4 * joten sitten voin kertoa aiheesta tarkemmin ajatuksia.

Blogin kommentointi ei muuten onnistu, tulee jotakin cookie-ilmoituksia jos yrittää kirjoittaa. Systeemiä on uusittu, vika toivon mukaan korjautunee pian. (toimi nyt 5.4 klo 23)

*EDIT: elelen ihan eri kuukautta näköjään. Palkinnot jaetaan siis muutaman viikon päästä.

Torstaina oli kirjailijavierailupäivä Savonlinnassa. En ole vähään aikaan käynyt perinteisellä kirjailijavierailulla, ja pitkästä aikaa oli mukavaa tavata sekä kohderyhmää että kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta innostuneita ihmisiä ihan livenä.

Oma jännityksensä oli tietenkin siinä, että tiistaina säätiedotus lupasi lumimyräkkää, keskiviikkona oli sitten perin sankka maitomainen lumitupru, jonka keskellä jopa 60km/h autoilu oli aika jännittävää vänkärin paikaltakin koettuna. Samanlaista tavattoman huonoa keliä kuvattiin torstaiksi. Minä kun olin viime syksynä keikalle lupautuessani nähnyt mielessäni sulat tiet ja kirkkaan auringonpaisteen...

No, sinne vain sekaan. Tie oli huonossa jamassa, mutta minulla oli allani kunnolliset suomalaiset (ja kalliit) talvirenkaat niiden viime talvena nastoja pudotelleiden halpiskiinalaisten tilalla. Auto myös oli kohtuullisen jämäkkä, joten mikäpä sitä autoillessa, vaikka tie olikin aluksi jäinen ja Juva-Savonlinna -osuus oli kuin olisi ajanut kaukalossa. Maalla tottuu sohlaamaan melkoisissa lumiojissa, joten ei sinänsä mitään paniikkia.

Ensiksi Mertalan yläkouluun kertomaan ysiluokkalaisille, joita oli kokoontunut ruokalaan peräti satakunta. Kuuntelivat rauhallisina ja tarkkaavaisina. Suurin osa heistä oli lukenut novellini Shh shh, ne sanoivat, ja novelli olikin kuulemma herättänyt ihmetystä ja oudoksuntaa. Se kun ei ole täysin perinteinen kiusaamisnovelli, jossa on kiltti yksiselitteinen onnellinen lopetus. Itse asiassa yksi äikänope kertoi näyttäneensä tekstiä erikseen eräällä maahamuuttajapojalle, joka ei sitten olisi halunnut muiden luokkalaisten lukevan tekstiä. Pojan mielestä joku voi saada tekstistä sellaisen kuvan, että maahanmuuttajia  pitää syystäkin syrjiä, vaikka hän oli ymmärtänyt, että näkökulma on tekstissä kuitenkin uhrin eli maahanmuuttajatytön puolella.

Aiheesta keskusteltiin myös illalla kirjastossa, kun olin puhumassa tieteiskirjallisuudesta aikuiskuulijoille. Sielläkin oli lukija, jota tekstin lopetus oli jäänyt kiusaamaan ja arveluttamaan, miten se suhteutuu rasismiin. Mitä sitten itse ajattelen novellista? Minusta maahanmuuttajista ja heidän ongelmistaan täytyy voida keskustella muullakin tasolla kuin jyrkästi puolesta ja vastaan –aspektilla, joka tuntuu nykyään olevan lähes jokaisen minkä tahansa nettikeskustelun perusjuoni. Elämä ei ole yksinkertaista ja yksiselitteistä, kuvaamassani tilanteessa ei ole voittajia. Novellissani sekä kiusaajat että uhrit kärsivät omalla tavallaan: kiusaaja kuolevat ja uhri kokee syyllisyyttä. Olen siis halunnut kuvata ilmiötä ja jättää asian lukijan itsensä pureksittavaksi. Ilmeisesti siinä onnistuen, koska teksti on herättänyt kummeksuntaa ja ristiriitaista oloa.

Kirjastovierailun perusjuoneksi olin saanut ohjeistukseksi puhua tieteiskirjallisuudesta ihmisille, jotka eivät perusolettamuksena tiedä aiheesta paljon. Liudensin tietoisesti puhetta spekulatiiviseen fiktioon, koska  käytännön kokemus on osoittanut, että monet lukijat löytävät osastolta Verronen/Vainonen/Krohn/Sinisalo/Atwood tuttuja lukukokemuksia, ja niiden pohjalta on sitten helpompi lähestyä tieteiskirjallisuutta.

Yleisön joukosta tuli bongattua blogituttu, eli Maria Loikkanen. Hänen kysymyksensä ja kommenttinsa täsmensivät aihetta mukavasti.

Olen Savonlinnassa 27.3 ensin kouluvierailulla ja sitten klo 18 pääkirjastossa kertomassa scifistä ja kirjoittamisesta Kirjoittajayhdistys Akselin vieraana. Kyseessä on ihan perustietoa siitä, mitä scifi on. Aion esitellä kotimaisia tekijöitä ja kertoa siitä, kuinka itse käytän science fictionia tarinoissani hyödyksi - vaikkapa silloin kun haluan kertoa nykyisyydestä tulevaisuuden kautta. Orwellin 1984:stä puhuminen lienee myös aika hedelmällistä, koska isoveli valvoo. Vai oliko se jokuveli. Tulevaisuuden tutkimus, heikot signaalit. Kirjoittavalle mielelle pätöä kamaa.

Uusi Särö on ilmestynyt, ja siinä on kirjoittamani artikkeli, joka käsittelee kustantamisen eri muotoja. Juttu pohjautuu syksyllä pitämääni kurssiin Kustantamisen käytänteet. Yleisesitys omakustanne/palvelukustanne/täyskustanneasioista. Säröä saa ainakin Akateemisista kirjakaupoista ja irtonumeroita voi tilata netin kautta osoitteesta www.sarolehti.net, jos kiinnostaa.



Tuli myös kaiveltua arkistoja, sillä olen juuri laittamassa ohjeita eräällä lahjakkaalle kirjoittajalle, joka on lähestymässä kustantajaa ensi kertaa. Olen näköjään kirjoittanut käsikirjoituksen hiomisesta artikkelinkin ja tehnyt mallin käsikirjoituksen formaatista. Kaikki tiedot ovat vain vähän hajallaan kovalevyn uumenissa ja tulosteina erilaisissa nipuissa. Pöytälaatikoista taas löytyi tulosteina kaikenlaista jännittävää (ja tarpeellista). Olisi ehkä aika tehdä papereiden suursiivous ja mapittaa säilyttämisen arvoiset paperit. Hankalaa, koskaan kun ei tiedä mitä sitten loppujen lopuksi tarvitsee ja mitä ei. Mitään ei tekisi mieli heittää pois, mutta tilaa on säännöllisin väliajoin saatava.

Eilen sain käytyä koko tuomarointikyselyn loppuun saakka, nyt vielä hion kirjoitusasua ja sitten laitan tekstin vastaajien nähtäväksi ennakkoon. Erkon kilpailun tiimoiltakin on kaikenlaista ajatusta tarttunut haaviin: mielenkiintoista onkin ollut verrata fandomin kilpailuja nk. mainstreamin kilpailuihin. Erkon tuomarointi on ollut miellyttävä kokemus, jo itsessään luku-urakkana mutta myös keskustelut toisten tuomareiden kanssa ja ajatusten vertaaminen. On oma harjoiteltava taitonsa nähdä jostakin tekstistä, että siinä on palaset kohdallaan, on hienoa huomata että toinen ihminen löytää tekstistä samat asiat, on jo kerrassaan uskomatonta kun kolmaskin poimii täsmälleen saman tekstin pinosta ja tykittää vielä perusteluihin mukaan uuden näkökulman, joka silti tukee havaintoa tekstin hyvyydestä.

Uusin Usva saattanee viivästyä hieman huhtikuun puolelle, lähinnä siksi, että olen hoitanut pois kaikenlaista pakollisia juttuja, mm. kuun vaihteessa tehtäviä hakemuksia ja taloon ja tiehen liittyviä papereita (josta tuli mieleen, että sitä verotustakin pitäisi kohta ryhtyä värkkäämään).


EDIT: Särö on juuri aukaissut oman blogin.

(aluksi kiitos Pazille kukista)

On mukava suunnitella tulevaa ja haaveilla uusista projekteista. Tässä heittoja (vakavia ja vähemmän vakavia). Laitetaan tähtäimeksi seuraavat viisi vuotta, niin ei näytä siltä, että kaikki tapahtuisi vuoden 2008 aikana... ihan niin vikkeliä ei sentään olla.

Usvan uusiminen

Olen vähitellen taipumassa siihen suuntaan, että ehkä Usvasta voisi kokeilla html-version julkaisemista pdf:n rinnalla. Se vaatii jonkin verran enemmän työtä per lehti, mutta ei suinkaan ole mikään ylitsepääsemätön juttu. Uskoisin, että tämä kasvattaisi Usvan lukijakuntaa. Kopiosuojausta ei sitten tietenkään olisi, mutta kirjoittajat voisivat itse päättää, antavatko novellinsa html-julkaistavaksi vai eivät. Sivusto täytyy luonnollisesti samalla uusia.

Kirjoituskilpailu

Jostakin uudesta teemasta olisi kiva järjestää kirjoituskilpailu, ehkä sillä tähtäimellä, että voittajatekstit julkistettaisiin vuoden 2009 aikana Usvassa.

Antologia

Olisi mukavaa toimittaa jokin spekulatiivinen antologia. Ehkäpä semmoisen voisi tehdä Usvan puitteissa, best of -tyylisesti, tai kokonaan jostakin uudesta aiheesta. Tietotaito antologian tekemiseen olisi kyllä, painopaikkoja ja menetelmiäkin, mistä valita. Ja kirjoittajiahan löytyy myös. Mitään suurta myyntiä ei olisi tarkoitus tavoitella, lähinnä vain tehdä jotakin kivaa yhdessä.

Sparrausryhmä

Usvan leirien rinnalla/yhteydessä jonkinmoinen kirjoittamisen sparrausryhmäkin voisi olla paikallaan. Muutaman hengen poppoo, joka kokoontuisi tietyin väliajoin ja saisi palautetta toisiltaan ja ehkä vaihtuvalta kommentoijalta. Netin välityksellä voisi sitten edistää asiaa tapaamisten välillä.

Tekijänpalkkiot

Usvan kirjoittajille tekijänpalkkioiden maksaminen olisi kyllä aika hienoa. Vaikka se olisi suuruudeltaan vain 20 euroa, olisi se silti jotakin. Kirjallisuuspiireissä tehdään paljon ilmaista työtä, lehden arvoa kirjoittajien parissa (eritoten niiden, jotka eivät kuulu fandomiin ja ole tottuneet avustamaan) voisi entisestään parantaa pienikin korvaus. Lukijoille lehden on edelleen oltava ilmainen, sillä se on lehden toimintaidean ydin: saada spefille ja sen kirjoittajille uusia lukijoita. Tämä vaatisi vuosittaista rahoituspohjaa, esim. mainostuloja ja avustuksia.

Virallisuus

Jotkut hankkeet olisi helpompi toteuttaa, jos ne voisi toteuttaa yhdistyksen kautta (rahaliikenteen alvittomuus, avustukset, mahd. tekijäpalkkioiden maksaminen). Suomessa on niin paljon yhdistyksiä, että yhteistyö olemassa olevien kautta olisi varmaan kaikkein mielekkäintä, edellyttäen että yhdistyksillä on aikaa ja resursseja lähteä hankkeisiin mukaan. Oman yhdistyksen perustaminen ja pyörittäminen on... noh... vähintään työlästä. Ei tietenkään mahdotonta, jos se osoittautuu aidosti tarpeelliseksi.

Tein tilastoa siitä, miten Usvaa on ladattu kautta aikojen:

numero        2005    2006    2007    yhteensä latauksia
1/05             172    431    266          869
2/05             205    848    550        1603
4/05             284    711    336        1331
4/05                0    777    294        1071
1/06                0    974    437        1411
2/06                0    648    557        1205
3/06                0    337    415          752
4/06                0       0    463          463
Inter 2006        0    603    559        1162
1/07                0       0   1024        1024
2/07                0       0    747          747
3/07                0       0    761          761
Inter 2007        0       0    308         308

Yhteensä kaikki numerot             12707

Toivottavasti luvut näkyvät oikein, tässä vuodatuksessa kun ei taida olla taulukko-optioita ollenkaan...

Eli numerot on koodattu ja sarakkeissa näkyy kunkin vuoden latausmäärät, lopussa kokonaismäärä. Tilastossa on mukana 13 numeroa (niitä on ilmestynyt 14 yhteensä).

Vuoden 2005 ja 2006 luvuissa on mukana Atorox-raatilaisten latauskerrat, mutta vuoden 2007 luvuissa niitä ei vielä oletettavasti ole .. Numero 4/07 ei ole tilastoitu, koska se julkaistiin vuoden vikana päivänä.

Tämä valaa uskoa siihen, että netissä julkaiseminen kannattaa: luulisi uusien lukijoidenkin löytäneen mielenkiintoisia novelleja Usvan kautta!

International 2007:än lataukset ovat jääneet vain kolmeensataan. Toisaalta se on julkaistu kolmea kuukautta myöhemmin kuin edellinen International, joten ehkä syynä on yksinkertaisesti vain liian lyhyt tilastointiaika...

Usvan satuaiheiseen teemanumeroon on tullut ehdokkaita, ja niitä on tullut jo ruodittuakin. Numeroa toimittaa kanssani Liisa Rantalaiho, ja hyvä on ollutkin, että saa jakaa jonkun kanssa ajatuksia. Törmäsimme nimittäin heti mielenkiintoiseen ongelmaan: miten satu määritellään ja millaisia satuja haluamme tähän Usvan numeroon näytille.

Sadulla on omat kriteerinsä, ja niitä lähdimme Liisan kanssa perkaamaan. Sadun henkilöt ovat yleensä tyyppejä, eivät kompleksisia henkilöitä, vaikka tosin tunteet ja kuvailu eivät tietenkään ole kiellettyjä. Usein henkilöiltä on jätetty nimet pois ja he ovat vain prinsessoja, prinssejä, ei tosin aina, tunnetaanhan myös Tuhkimo ja Ruusunen, Hannu ja Kerttu jne. Arkkityypit ovat vahvasti mukana, hyvä on hyvä ja paha selkeän paha. Sadut ovat usein allegorioita ja niissä on opetus. Raakoja ne voivat olla, ja mitä vanhemmista saduista puhutaan niin sitä julmempia pahantekijöiden saamat rangaistukset voivat olla (eritoten kun synti on joskus ihan vain laiskuus).

Toisto kuuluu myös kuvioihin mukaan, moni varmaan muistaa Pekka ja Susi -tarinan toistuvuuden, samoin toivomuksia esitetään usein kolme.

Mitä satu sitten ei ole? Mikä tahansa fantasiaseikkailu ei voi olla satu. Tuntuu jopa, että mitä pidemmäksi teksti muuttuu, sitä todennäköisemmin se on jotakin muuta. Elokuvallisuus, tarkat kuvailut ja kohtaukset eivät tunnu sadun kuvastolta. Sadun dialogi on usein juonta eteenpäin vievää, kun taas vaikkapa novellissa dialogin tulisi tarinan eteenpäin viemisen lisäksi kyetä kertomaan puhujasta enemmän kuin mitä sanat päällisin puolin ovat.

Saduissa myös kuultaa sen alkuperäinen käyttötapa: niitä kerrottiin ulkomuistista. Siinä on varmasti korostunut tarinan sisältö ja sen koukuttavuus kuin täsmätarkat yksityiskohdat. Prinssin miekkaa on siksi turha kuvata tarkasti, oleellista on vain se käyttääkö prinssi sitä miekkaa lohikäärmeeseen vai ei.

Mutta täsmälliset toisinnot vanhoista saduista voivat olla koko numeron täydeltä puuduttavaa luettavaa. Siksi näkisimme mielellään numerossa mukana myös jotakin sellaista, mitä Gwyneth Jones kertoili Jyväskylässä muutama vuosi sitten (oliko 2004 Finnconissa): hän on uudelleen kirjoittanut lukuisia vanhoja satuja ja kansanperinteen tarinoita. Jonesin mukaan sadut olivat vanhan ajan elämänohjeita, joiden avulla esim. opeteltiin irtaantumaan omista vanhemmista, elämään omilla ehdoilla, kohtaamaan seksuaalisuus jne. Kaikki tämä on vain melko tiukasti siellä rivien välissä, ja pintatasossa on tarina käänteineen.

Siis, vanhojen satujen kaltaisia satuja tai modernisoituja, uusia versiota vanhoista saduista. Mutta silti satumaisia. Haasteellista, en itsekään noin vain usko saavani hyvää satua aikaiseksi, tutkimista ja pohdiskelua se vaatisi.

Voi olla, että saduista joudutaan laajentamaan nuorille sopiviin tarinoihin, mutta nyt ensi alkuun etsimme satuja!

Mahtaako blogin lukijoilla olla saduista salattua tietoa?

Vuonna 2008 Usva jatkaa teemanumeroiden tekemistä, luvassa mm. satunumero, miekka&magia ja pulp/huumorinumero. Numeroita kootaan avoimella haulla, ja satunumeron toiseksi toimittajaksi on lupautunut Liisa Rantalaiho, ja pulp/huumorinumeron toimittajaksi Kalle Lintunen. Oikein mukavaa päästä keskustelemaan novelleista ja niiden julkaisemisesta ja editoinnista jonkun kanssa!

Lisäksi vuoden alussa on tarkoitus toteuttaa spefi-kirjoituskilpailujen tuomareille kysely ja ruotia spefi-novellien arvotusperusteita. Vuoden 2007 kotimaista kirja-antiakin tullaan sivuamaan joidenkin poimintojen myötä. Viime vuonna ilmestyi aika monta mielenkiintoista kotimaista teosta.

Usva tarjoaa seuroille ja toisille lehdille sivuiltaan tilaa: jos haluatte mainostaa lehteänne tai yhdistystänne tai vaikkapa ihan epävirallista yhteisöä, niin ottakaa yhteyttä, tehdään juttu tai mainos. Ei maksa mitään!

Sitten on tietenkin lehden yleinen kehittäminen, johon oli tarkoitus paneutua jo viime vuonna, mutta sitten ei aika riittänyt. Lehti toimii nyt neljättä vuottaan, ja kohta lienee aika uusia kotisivut sekä muutenkin tehdä lehdelle formaattitarkistus. Tätä varten lienee syytä väsätä lukijakysely ja tsekata, mitä lehdestä ja sen sisällöstä ylipäänsä ajatellaan, ja miten lehteä voisi parantaa. Kotisivujen uudistamiseenkin todennäköisesti tarvitaan apua, ainakin grafiikkapuolelle.

Mietin semmoistakin, pitäisikö Usvalle lopultakin perustaa se sähköpostilista, jonka kautta halukkaat saavat tiedon lehden ilmestymisestä ja ehkä muitakin tiedotteita. Listahan itse asiassa on olemassa, en vain koskaan ole ottanut sitä käyttöön. Jos se koetaan hyödylliseksi, niin eipähän siitä tarvitse ilmoittaa kuin liittymisohjeet.

Tulevaisuudessa voi olla kiva pitää taasen jokin uusi kirjoituskilpailu, rahoituskin kun todennäköisesti olisi järjestettävissä niin, että voittajille saisi pienet rahapalkinnot. Mutta ensiksi kannattaa haistella ilmaa ja tuumia, millaiselle kisalle olisi tarvetta. Ettei kuitenkaan kierrätetä täsmälleen samoja tekstejä kisasta toiseen.

Iloista ilmoitettavaa!

- - -

Lataa uusin Usva ilmaiseksi osoitteesta: http://www.usvazine.net/usvazine407.pdf
(Tiedoston koko 1,1 Mt)

Usva 4/2007 kutsui koolle tekstejä, joihin tavalla tai toisella liittyvät hyönteiset. Numero on vierailevan päätoimittajan Petri Salinin kokoama. Pääkirjoituksessa hän kertookin scifin ja fantasian suhteesta hyönteisiin ja havainnostaan, että tässä kokonaisuudessa hyönteiset kytkeytyvät mielenterveyteen ja sen järkkymiseen. Soppaan on keitetty mukaan kotoisia kärpäsiä ja perhosia, mystisiä sudenkorentoja, toteemieläimeksi nimetty heinäsirkka, verenhimoisia punkkeja ja raatojen seurassa viihtyviä kovakuoriaisia

Dekkaristina ja jännityskirjailijana tunnettu monitaituri Tapani Bagge rakentaa veijaritarinan verovirkailijasta, jonka selkeä elämä menee sekaisin, kun hän tapaa puistossa tuntemattoman miehen.

Saana Tykän Sisko on tekohas ja tiivis tarina pojasta, jonka perhettä on kohdennut tragedia, ja talosta, joka hengittää ja huokailee salaisuuksien myötä. Tiina Raevaaran Sudenkorento kertoo nimensä mukaisesti sudenkorennoista ja niiden tutkijasta, joka kohtaa suolla muutakin kuin vain korentoja.

Hörp slurps verta! on Helena Nummisen hyvin todentuntuinen kertomus ajankohtaisesta vaarasta, punkeista, ja niiden tunkeutumisesta meidän ihmisten arkeen. J.K. Miettisen Lapsellinen. Onnellinen sijoittuu lähitulevaisuuteen ja kertoo raadollisesti päämäärästä ja keinoista, jotka ovat vähintään kyseenalaisia.

M.G. Soikkelin Jumala, jumala, näytä sarves'  vie lukijansa parvien, rytmien ja massojen maailmaan. Novellissa metsästetään Korentoa, jonka havaitseminen on perin vaikeaa. Tämän novellin luettuaan alkaa tavallista ihmiselämää katsella uusin silmin, erilaisia vinkkejä ja merkkejä etsien. Numeron päättää Anne Leinosen parisuhdedraama Todelliset kasvot, jossa kuoriaiset ja muut mönkijät ja afrikkalainen naamio ovat merkittävässä roolissa.

- - -

Lehti ilmestyi kreivin aikaan (näin voidaan sanoa eritoten kun täällä Brahen perustamassa pitäjässä asutaan). Vuoden 2008 Atorox-kisa "umpeutuu" vuoden vaihteessa, eli vielä tänään ilmestyneet novellit ovat mukana vuoden 2008 Atoroxissa. Tammikuussa ilmestyneet siirtyvät vuodelle 2009. Ennen on otettu mukaan tammikuun loppuun mennessä ilmestyneet, mutta nyt tästä on luovuttu. Hyvä parannus, koska nyt esiraati ja fandom voi aloittaa kisassa mukana olevien novellien lukemisen saman tien: ei voi väittää että osa lehdistä ilmestyi niin myöhään, ettei niitä ehtinyt saada mistään käsiinsä.

Olen kasannut Netticolosseumiin epävirallista luetteloa vuonna 2007 ilmestyneistä novelleista. Luettelo löytyy täältä. Jos jopku huomaa novelleja puuttuvan, niin sinne vain ketjuun ilmoitusta, tai vaikka tähän blogiin. Jonkin verran sieltä on jo novelleja poistettu, mm. siksi, että ne ovat julkaistu aiemmin jossakin muualla. On tietty epäselviä tapauksia, esimerkiksi Boris Hurtan Vuoden pimein aika, joka on ilmestynyt vuonna 1992  Wanhain Herrain Seuran julkaisuna hyvin pienenä painoksena,  novelli tuskin on koskaan ollut yleisesti saatavilla ja kisassa mukana. Nyt se on mukana Hurtan novellikokoelmassa Vuoden pimein päivä.

Vettä. Lorinaa. Missä ovat paukkuvat pakkaset? On tästä se etu ollut, että sateinen ilma sopii mainiosti lukemisen ja kirjoittamisen taustalle. Voi aina sanoa, ettei tässä nyt ulkona muutenkaan viitsisi asua (siitä huolimatta olen pyrkinyt käymään päivittäin tunnin lenkillä, satoi tai ei)

Lukemispuolella kaksi teosta on ollut tapetilla. Ensinnäkin luin Boris Hurtan uusimman novellikokoelman Vuoden pimein päivä (Turbator 2007). Osa novelleista oli minulle tuntemattomia, osa taasen tuttuja. Kirja tuli hotkaistua hetkessä, ja ajatuksia siitä sitten enemmän Tähtivaeltajassa 1/2008, johon teen kirjasta arvostelun.

Mutta: hyvä kirjoittamisopaskin löytyi. Elokuvan runousoppia (Like 2007), jonka artikkelit toimivat valtavan hyvin myös mihin tahansa proosan kirjoittamiseen. Tekijöinä Vacklin, Rosenvall ja Nikkinen, käsikirjoittajia ja monitoimimiehiä. Teoksessa on paljon havainnollistavia esimerkkejä elokuvista ja tv-sarjoista, ja juuri esimerkit tekevät asioista ja teoriasta helposti avautuvia. Esimerkiksi dialogia ja henkilöhahmon kehittämistä käsittelevissä osuuksissa on paljon sellaista, mitä ei ole tullut ajatelleeksi aiemmin. Bonuksena kirjassa on laajat kaavio/malliesimerkit niistä teorioista, joihin teoksessa viitataan (Freytagin kaava, Tobiaksen 20 perusjuonta jne jne) ja suorat mallit siihen, miltä näyttävät elokuvan käsikirjoitukset eri osaset. Mahtava käsikirja – ja usuttaa heti tarkistamaan omasta kässäristä yhtä sun toista...

Eihän näitä ohjeita tietenkään kannata sellaisenaan käyttää, mutta hyvinä muistilistoina ja ajatuksen herättäjinä ne toimivat. Ja kirja on ennen kaikkea syventävä, eli se menee suoraan asian ytimeen. Sisälsi ainakin minulle paljon sellaista, josta en aiemmin tiennyt.

Lisäksi lainasin kirjastosta tukun suomalaisia kansantarinoita (eritoten kummituksia ja outoja ilmiöitä) käsitteleviä kirjoja, näistä valmistelen Usvan Kummituksia ja kauhua –viikonloppua varten pientä esitelmää.

Tiikeri ei pääse raidoistaan, Olen periaatteessa lomalla kirjoittamisesta ja keräämässä voimia seuraavan yhteiskirjan ideointistormausta varten, vaan aivot ja sormet toimivat jo, melkein omillaan.

Kirjurin blogissa listattiin semmoista, että kuinka monta novellia kirjoittajilla onkaan kesken. Annas kun lasken:
- kaksi ankarassa edioinnissa, ehkä kohta ”valmiita”
- yksi yhteisnovelli käynnistetty ja työn alla
- yksi pahasti kesken oleva uudehko novelli, joka hakee vielä muotoaan
- kaksi periaatteessa valmista, vanhaa novellia, joille olisi tehtävä jotakin
- kaksi samaan sarjaan kuuluvaa novellia, joilla ei ole vielä kotia
- kolme fantastista, Lautturin tyttären maailmaan sijoittuvaa tarinaa, jotka pahasti kesken
- epämääräisiä spekulatiivisia novellin aihioita muutamia, sanotaan että viisi

Lisäksi on vanha, kymmenen novellin kokoelma realistisia novelleja, jotka ovat periaatteessa henkisessä roskakorissa. Onhan noita reilusti yli kaksikymmentä. Pääni toimii näin. On paljon kaikkea vaiheessa olevaa, ja joskus joku vaiheessa oleva muuttuu aktiiviseksi, toteutettavaksi tekstiksi. Joskus jokin uusi idea tunkee edelle ja varastaa huomion, joskus joku jo laho, puolimaatunut tekele nousee uudestaan henkiin ja saa ehostuksen.

Tällä hetkellä tosin päässä pyörivät romaanit, eivät novellit. Työstän vuorovedoin kahta romaania, toista selkeästi nuorille, toista aikuisille. Kirjoittaminen on hyvin epäjohdonmukaista, taskulampulla pimeyden valaisemista, mutta se on oikeastaan kaikkein mukavinta: matka on vasta aluillaan ja on mukava tehdä löytöjä, yllättää itsensäkin. Eilen bussimatkan aikana uskaltauduin tekemään aikuistenromaanin kymmenestä ekasta luvusta synopsiksen, tarkentamaan mitä missäkin luvussa noin suurin piirtein tapahtuu. Siitä eteenpäin jätin reitin avoimeksi, lopussa tuikkii muutama johtotähti, jonne tarina suuntaa. Mutta miten perille päästään ja millaisia vastuksia tulee vastaan? Tässä vaiheessa en tiedä, ja se jos mikä on mukavaa. Antaa tarinoiden lankojen keriytyä auki ja kutoa sellainen verkko, jossa päähenkilön on mukava pyristellä.

(Näillä kirjoilla ei ole mitään erityistä sovittua aikataulua, enkä lupaa mitään ennen kuin kustantaja on joskus nähnyt tekstit ja sanonut mielipiteensä. Vuoden 2008 julkaisuohjelmaan mitään ei tietenkään enää ennätä, kässäreiden pitäisi olla jo kustantamossa jos semmoista aikoisi.)

Reaalifantastikko-kollegan Pasi I Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta sai tänään Kuvastaja-palkinnon. Iso hali Pasille, palkinto meni oikeaan osoitteeseen!

Pasin blogissa oli kysytty, miksi reaalifantastikon kirja voi voittaa palkinnon, että miten julistus sopii yhteen fantasiapalkinnon kanssa. Sopii se, sillä kirjassa on fantastisia elementtejä, ja Kuvastajan määritelmässä ei todellakaan lue, että se olisi geneeriselle jälkitolkienlaiselle fantasiakirjalle tarkoitettu palkinto. Raadilla on ollut sydän ja näkemys paikallaan.

Lisäksi reaalifantasia ei lähtökohdiltaan (siis kirjailijoiden henkisenä inspiraation piirinä) ole ristiriidassa fantasian (genre) kanssa. Reaalifantasia ei ole genre. Se on tapa kirjoittaa.

Kirjallisuudentutkija Merja Polvinen kysyi kirjamessujen Suuri genresota -paneelissa oikein osuvan kysymyksen. Ovatko reaalifantasia ja uuskumma määritelmiä, joita annetaan niille kirjoille, jotka ovat omasta mielestä laadukkaita (erotuksena scifiin ja fantasiaan, joilla ompi oma kaikunsa)? Mitäs tekee reaalifantastikko, jos saa kymmenittäin jäljittelijöitä, jotka kirjoittavat kamalaa proosaa? No jos sellainen ihme tapahtuisi, että reaalifantastikkoja ja kehnoja sellaisia alkaisi sukeutua kuin sieniä sateella, niin keksisimme jonkun uuden termin... Vaan tiikeri ei pääse raidoistaan. Kun tämän vapauttavan lähestymistavan on keksinyt, niin ei siitä halua luopua, oli sitten minkä lipun alla tahansa.

Vapauttava? Genre voi olla kahle. Genre voi hallita mielikuvitusta, suitsia sen kulkemaan totuttuja uomia. Olen huomannut sen itse kirjoittaessani selkeästi scifin suuntaan kallellaan olevia novelleja. On punnittava, miten tämä ja tuo asia olisi scifinä uskottavaa, mihin juoni voi mennä jotta se olisi scifistinen. Lajityypin käytänteiden kunnioittaminen on tällöin pakollista, sillä tarinan on oltava sisäiseltä logiikaltaan uskottava. Scifin lukija ei niuele tarinaan yhtäkkiä pulpahtavaa fantasiaselitystä, eikä sellaista itsekään tee, jos on lähtenyt liikkelle siitä, että sijoittaa kokonaisuuden johonkin genreen.

Mutta kun kyseessä on reaalifantastinen teksti, voin viedä tarinaa vapaasti sinne minne se menee, puhtaasti tarinan ehdoilla, ja rakentaa kaiken alusta saakka niin, että lukija on varautunut ihan mihin tahasa. Ja se ehto voi olla hyvinkin "tätä ei ole vielä kokeiltu", "tämä tuntuu oikealta ja hyvältä", "näin tämä menee todella omituiseksi". On kuin rakentaisi fantasia(!)pizzaa haluamillaan täytteillä: tonnikalan ja homejuuston joukossa on banaaneja ja ripaus Keiju-Helinän taikapölyä. Syö ken uskaltaa. Ehkä reaalifantastinen lähestymistapa voi parhaimmillaan kuvata todellisuutta kulmasta, jota sitä ei ole vielä kokonaisvaltaisesti kuvattu. Ihmismieli ei ole jämäkkä, looginen ja lokeroihin asettuva, vaan vapaasti assosioiva, kimurantti ja rönsyilevä. Mukava kirjoittaa ja jättää lokerointi kustantajan ja lukijoiden päänvaivaksi.

Hoksasin juuri, että olen Turussa pitkän viikonlopun, ja siellähän on nyt sattumoisin Turun Mafian kokoontuminen torstaina 4. päivä! Siis, ravintola Bremeriin klo 18 jälkeen (itse tulen paikalle ehkä vasta klo 19). Tuon mukanani Devoted Soulsia muutaman kappaleen ja myyn halukkaille ohv:tä halvemmalla.

Messuviikonloppuna minut tavoittaa ainakin Messukeskuksesta (Nuorisokirjailijoiden osastolla liikuksin) sekä seuraavista esiintymisistä:

la 6.10 Fiore, A-lava klo 13.15 Menneessä maailmassa – ajan hermolla. Kirjailijat Terhi Rannela, Raili Mikkanen ja Eija Lappalainen keskustelevat. Juontajana kirjailija Anne Leinonen.


la 6.10 klo 17.10 Pienlehdet – millaista on pienlehtien toimittaminen ja kustantaminen. Keskustelua vetää kirjailija Anne Leinonen. (mukana Ben Roimola, Juri Nummelin, Tero Ykspetäjä ja Timo Ronkainen)

Messuilla on muutenkin kivaa porukkaa ja timmejä kirjailijoita: Eija Lappalainen, Sari Peltoniemi, J Pekka Mäkelä, Miina Supinen, Juha-Pekka Koskinen, Anu Holopainen, Terhi Rannela... plus monet monet muut! Bongaa suosikkisi, ja eritoten imeydy Turun kirjallisiin illanviettoihin: niissä tapaa immeisiä!

(Pasi Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta on muuten myös mukana messuilla levittämässä kirjaruttoa. Eikä kirja kysynyt Pasilta lupaa, vaan lähti liikkelle ihan itsenäisesti...)

Nyt olen hölöttänyt kahden viikon edestä täällä blogissa...


EDIT: Paikalla myös Markku Soikkeli, Boris Hurtta, Harri Erkki...

Se on ilmestynyt. Nimittäin minun ja Eijan viides yhteisromaani Devoted Souls –peliromaani.
Kirja on erityisen tärkeä monestakin syystä. Ensinnäkin sitä on ideoitu ja kirjoitettu todella pitkään. Se on jälleen erilainen suhteessa siihen, mitä olemme tehneet aiemmin. Edellinen yhteiskirjamme Peilikuvarakkaus ilmestyi keväällä 2005, ja olimme aloittaneet tämän ideoimisen jo ennen sitä. Käytännössä siis teimme DS:ää ainakin 2,5 vuotta, ehkä hivenen pidempäänkin.

Kirja julkaistiin torstaina 27.9 Helsingissä. Järjestimme ensiksi julkkarit Pressiklubilla ja sitten jatkot Helsingin scifimafiassa. Kutsuja ei valitettavasti lähtenyt kaikille tutuille, koska siinä ei olisi riittänyt millään rahat kakkukahvien järjestämiseen...   Pienimuotoisesti siis, mutta oli se kerrankin mukava hoitaa homma ihan virallisesti. Juhlat tulikin sitten vietettyä pidemmän kaavan mukaan. Pahoittelen häiriöitä kansainvälisissä kuvayhteyksissä…

Mutta kirjasta. Se yhdistää tekstiä ja sarjakuvaa. Romaani kertoo 19-vuotiasta Nellistä, joka harrastaa uutta verkkoroolipeliä ja tutustuu sitä kautta uusiin ihmisiin. Halusimme kuvata pelaamisen sosiaalisuutta, pelaamisen yhteisöllisyyttä, sitä maailmaa minkä verkottuminen mahdollistaa. Tärkeässä osassa on pelaamisen viehätyksen kuvaaminen. Kirjaa ei kuitenkaan tarvitse vierastaa siksi, että se olisi liian tekninen tai hepreaa pelimaailmaa tuntemattomalle. Päin vastoin teos pyrkii esittelemään pelaamisen salattua maailmaa: siksi mukana on mm. sanasto termien ymmärtämiseksi, ja tarina käynnistyy pelin alusta, eli lukija pääsee luomaan päähenkilön mukana ensimmäistä pelihahmoa.

Romaanin fantasia ei ole korkeafantasiaa (jossa ollaan kokonaan fantasiamaailman sisällä siihen todellisuuteen uskoen) eikä oikeastaan matalaakaan fantasiaa (jossa fantasiamaailma kuitenkin on jollakin tasolla totta). Vain sarjakuvaosuuksissa eläydytään täysin fantasiamaailman sisään. Tekstin peliosuuksissa, vaikkakin niissä kuvataan pelimaailman yksityiskohtia, ollaan koko ajan tietoisia siitä, että pelataan peliä. Pelitilanne voi milloin tahansa keskeytyä johonkin ulkopuoliseen impulssiin.

Kirjan lehdistökappaleet menivät ja tekijänkappaleet eivät vielä ole tulleet, joten olen pitänyt kirjaa käsissäni, mutta odottelen edelleen että voisin selailla sitä hieman. Kaupoissa sen pitäisi jo olla. Kirjan kotisivut ovat osoitteessa www.devotedsouls.com

Usvan verkosivut ovat jostakin syystä nurin, aiheesta on laitettu palveluntarjoajalle kysely...

Usva International 2007 on ladattavissa täältä.

Mukana Pasi Ilmari Jääskeläinen, Juha-Pekka Koskinen, Anne Leinonen, J Pekka Mäkelä, Tiina Raevaara, Petri Salin ja M.G. Soikkeli. Kuvituksesta vastaa Tytti Heikkinen. Käännöksistä vastaavat Veli-Pekka Koskinen, Marianna Leikomaa, Liisa Rantalaiho ja Petri Salin.

Suomalaisille lukijoille entuudestaan tuttuja ovat Jääskeläisen Laurelia etsimässä, Leinosen Toisinkainen ja Soikkelin Jännittävää olisi nähdä pihalla dinosauruksia, kaikki kolme Portti-voittajia.

Mäkelältä on miukana katkelma uutuusromaanista Nedut.

Koskiselta, Raevaaralta ja Salinilta on mukana ennen julkaisemattomat novellit.

Vielä sisällysluettelo:
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Looking for Laurel
Tiina Raevaara: Subterraneous
Anne Leinonen: The Otherling   
M.G. Soikkeli: Stages of Berlin
Petri Salin: Thanatopsis City
Juha-Pekka Koskinen: The Meaning of life
J Pekka Mäkelä: Nedut (an excerpt)

Parin päivän sisällä on ilo ja kunnia julkaista Usva International 2007.

Mukana on vanhoja tuttuja Atorox- ja Porttivoittajia, katkelma romaanista sekä kolme ennen julkaisematonta novellia.

Sisällys näyttää tältä:
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Looking for Laurel
Tiina Raevaara: The Subterranean
Anne Leinonen: The Otherling   
M.G. Soikkeli: Stages of Berlin
Petri Salin: Thanatopsis City
Juha-Pekka Koskinen: The Meaning of life
J Pekka Mäkelä: Nedut (an excerpt)

Käännöksiä ovat ystävällisesti tehneet Veli-Pekka Koskinen, Marianna Leikomaa, Liisa Rantalaiho ja Petri Salin. Kuvittajana on Tytti Heikkinen.

Vielä on monta suomalaista taitajaa esittelemättä, mutta hyvä alku tämä on!

Spekulatiivista fiktiota julkaiseva verkkolehti Usva 3/2007 on omistettu kauhulle, ja se on tehty yhteistyössä Deathwriters-foorumin kirjoittajien kanssa. Numerossa on niin psykologista kauhua kuin yliluonnollisia elementtejä sisältäviä novelleja.

Lataa lehti ilmaiseksi osoitteesta http://www.usvazine.net/usvazine307.pdf

(tiedoston koko 2,9 Mt)

Piia Tirrosen Karuselli on tarina yksinäisestä pojasta, joka on aina halunnut leikkiä pihalla olevassa karusellissa. Elottomalta näyttävällä esineellä voi olla sielu ja oma tahto, joka haluaa auttaa, mutta myös kostaa. Lapsi on päähenkilönä myös Jani Torvisen novellissa Poika, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Englantiin, kulkutautien ja nimettömän, varjoissa kulkevan kuoleman aikaan. Tom haluaa auttaa pahasta yskästä kärsivää äitiään, mutta katujen varjoissa vaanii muutakin kuin varkaita ja rettelöitsijöitä.

Kesäkissan päähenkilö, lomalla oleva kauhukirjailija, yrittää rentoutua ja olla ajattelematta kaikkia uniin väkisin tunkevia painajaisia. Saunan lämmittelyn lomassa ilmaantuu kuvioihin myös sängyn lämmittäjä, mutta suhde on alusta saakka epäsuhteinen – kirjailija itsekin yrittää sanoa sen kesäheilalleen. Tämä psykologinen, jännitystä tihkuva novelli on Tuomas Salorannan käsialaa.

Ullakko on tiivistunnelmainen sukellus mielen pimeään puoleen ja salaisuuteen, joka ei halua pysyä haudassaan. Novellin kirjoittajalta Juha Rautiolta on numerossa mukana myös runo Kun syreenit viimeksi kirkuivat.

Tarja Sipiläisen Kryptomaniaa todistaa, että niinkin yksinkertainen asia kuin krypton täyttäminen voi olla terveydelle vaarallista. Kahden lukiolaispojan viaton ristikontäytön nopeuskisa saa Twilight Zone –henkisiä tunnelmia.

Heikki Nevala vie novellissaan Herra Tvist lukijan Etelä-Pohjanmaalle puukkojunkkarien aikaan. Pitäjän kirkkoherra Nuutti joutuu kohtaamaan niin eläviä kuin kuolleita painajaisia. Tämä jykevä, vanhan ajan tunnelman hyvin tavoittava novelli hyödyntää moninäkökulmatekniikkaa taiten. Novelli sijoittui yhdeksänneksi Nova 2007 -kilpailussa.

Numerossa on myös Deathwriters-kirjoittajien esittely sekä Tommi Rosengrenin kirjoittama Kauppamies-runoelma, joka osaltaan luo lukijoiden eteen kauhukirjoittajien fiktiivistä, tai ehkä perin todelliseksi kääntyvää maailmaa.

Kalle Lintusen essee pohdiskelee suomalaisen spefinovellistiikan henkeä ja kehityssuuntia, ja jatkaa kesän aikana käynnissä ollutta keskustelua analyyttisellä otteella.

Piditkö lehden novelleista? Anna palautetta Suomen Tieteiskirjoittajien Netticolosseumissa osoitteessa: http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/netticolosseum/

-->  Lehdissä ja kokoelmissa ilmestyneet novellit.

Usva etsii vuodelle 2008 novelleja, artikkeleita, esseitä, runoja ja kuvituksia seuraaviin teemoihin:

1/2008                        

Teema: - avoin teema-
Aineistopäivämäärä: 31.10.2007
Ilmestyy maaliskuussa 2008

 Tähän numeroon on jo hyväksytty tekstejä, mutta mukaan mahtuu edelleen.

2/2008                        

Teema: sadut
Aineistopäivämäärä: 31.3.2008
Ilmestyy kesäkuussa 2008

Tämä numero tehdään Finnconia varten.

3/2008

Teema: miekka&magia / fantasia
Aineistopäivämäärä: 31.5.2008
Ilmestyy elokuussa 2008

4/2008

huumori, pulp
Aineistopäivämäärä: 31.7.2008 (huom, siis 2008...eikä 2007 kuin jossakin viesteissä)
Ilmestyy marraskuussa 2008

Lähetä tarjokkaat sähköpostitse osoitteeseen usvazine@gmail.com

Sitten vielä toimittamista koskeva ajatus. Otan mielelläni teemanumeroihin mukaan avustavan toimittajan, joka osallistuu tekstien valitsemiseen ja editoimiseen. Jos siis joku kiinnostuu teemoista toimittamisen näkökulmasta, niin minuun passaa olla yhteydessä. Teen kernaasti töitä työparin kanssa, koska se on hauskaa ja hedelmällistä. Tekstejä on mukava ruotia tiiminä, ja yleensä siinä sitten oppi itsekin.

Yhteistyössä DW-foorumin kirjoittajien kanssa tehty kauhunumero ilmestyy viikon sisällä. Pientä loppuhiontaa vielä ilmassa.

Numero on tehty yhteistyöhankkeena, novelleja tuli suoraan mutta muutaman DW:läisen aktiivin kanssa oli kohta päivälleen vuoden mittainen kausi, jonka aikana novelleja kirjoitettiin, hiottiin, seulottiin ja taas edioitiin. Tällainen pitkäjänteinen työ on ollut hyvin rakentavaa ja palkitsevaa, koska todellakin tuntuu siltä, että jotakin on saatu aikaiseksi yhdessä. Suuremman novellijoukon seulomisessa on taasen se etunsa, että jokaisesta kirjoittajasta pääsee näkemään erilaisia puolia, eikä oma mielikuva jonkun kyvyistä perustu vain yhden tekstin varaan. Prosessin aikana ihmiset löysivät itsestään uusia puolia kirjoittajina.

Lehti myös jatkaa esseen muodossa keskustelua kotimaisesta spekulatiivisesta novellistiikasta ja sen kehittämisestä.

Kansi näyttää tällä kertaa tältä:

Kirjoittajat ovat kyselleet, millaista palautetta heidän Usvassa julkaistut novellit ovat saaneet. Novelleja arvioidaan Kosmoskynän Kosminen Colosseum -palstalla, ja toisinaan tulee irrallisia mainintoja joillakin foorumeilla, tai  mm. Kenneth on kirjoittanut Enhörningenin forumilla joskus kommentteja lukemistaan Usvista, ja toisinaan saan suoraan palautetta lukijoilta.

Mutta palautetta kaivataan toki enemmän, ja sitä tässä nyt on pohdiskeltukin, että kuinka kirjoittajat saisivat sitä enemmän. Ja lehti tietenkin, onhan toki kiva kuulla milloin novellivalinnat ovat herättäneet ilahtumisia tai ihmettelyä. Minulla on toki olemassa perustelut kullekin novellille, miksi se on otettu mukaan kuhunkin nu meroon.

Ehdotettiin Usvalle omaa foorumia. Aiheesta keskusteltiin jo Finncon 2006:n yhteydessä, jolloin taisin sanoa, että kokisin itse semmoisen foorumin perustamisen resurssien päällekkäisenä käyttämisenä. Meillä on fandomin parissa jo useita foorumeja (joissa toki ei keskustella juuri Usvasta). Perustavana syynä sille, ettei sellaista foorumia vielä ole, on ensinnäkin foorumin vaatima työmäärä. Asentamisen lisäksi sitä on päivitettävä ja ylläpidettävä, ja se on taas pois jostakin muusta, jos minä itse ryhdyn siihen. Toisekseen tuumailin, että käytettäisiinkö sellaita foorumia sitten kuitenkaan palautteen antamiseen... Ja kolmantena tuo päällekkäisyys.

Niin, voitaisiko sitä keskustelua käydä täällä blogissa? Olisiko apua, jos jokaisen numeron kirjoittamisen jälkeen kommentoisin novelleja jotenkin ja aukaisisin siten keskustelun? Vai unohtuvatko semmoiset avaukset saman tien blogin uumeeniin? Olisiko keskustelu aukaistava jonnekin muualle, joko olemassa olevaan foorumiin, tai sitten vain yksinkertaisesti tehtävä se Usvan sivujen yhteyteen?

Tavoitteena on edistää kotimaisten kirjoittajien ja novellien tunnettavuutta, joten tämä on tärkeä asia.
Tuleeko teille käytännön ehdotuksia, liittyen näihin esitettyihin, tai jotakin ihan muita aatoksia?

Olen pureutumassa aiheeseen, jota voi ruotia loputtomiin, mutta jotenkin siihen on vain pureuduttava - käsikirjoituksen muodolliseen pätevyyteen. Pidän lokakuussa Mikkelissä kurssin, jossa aihetta pähkäillään. Paljon kirjoittaneille käsikirjoituksen muoto ei ole mikään ongelma, mutta harrastajakirjoittajien joukossa on paljon tekijöitä, joille marginaalit, fontit ja rivivälit ovat täysin hakusessa, ja sitä myöten sitten kässärin matka tyssää heti alkuunsa. Ei pelkästään kustantamoissa, vaan kirjoituskilpailuissakin. Tarkoitus on myös käydä läpi ne asiat, mitkä sisällöllisesti on oltava kohdallaan, jos haaveilee kustantajasta.

Omakustanne/palvelukustanneosastoonkin haluan puuttua, sillä nyt on menossa melkoinen buumi. Luvassa on kuluttajanvalistusta siitä, mitä palvelukustanne tarkoittaa, ja mistä tekijä maksaa. Myös siitä puolesta, mikä on omakustanteen ja palvelukustanteen paikka kirjallisuuskentässä (toisin sanoen, ihmisillä on oikeus tehdä omakustanteita tai palvelukustanteita, jos siltä tuntuu, ja joskus sillä voi olla kulttuurillista merkitystä, mutta suurin osa noista teoksista painuu unholaan saman tien).

Tuossa alhaalla vielä kutsu, jos jotakuta kiinnostaa tulla Mikkeliin lokakuussa.

 
- - -



La 13.10.2007 Mikkelissä, Elomaan talo (Pirttiniemenkatu 22)
Klo 10 - 16 järjestetään kurssi kirjoittajille, jotka suunnittelevat käsikirjoituksen lähettämistä kustantamoon tai vaihtoehtoisesti omakustanteen/palvelukustanteen tekemistä.

Millaiseksi proosa/runokäsikirjoitus täytyy ulkoisesti tehdä, ennen kuin sen voi laittaa kustantamokierrokselle? Millainen fontti, marginaalit yms ovat yleisesti käytössä?

Millaista hiomista käsikirjoitukselle on syytä tehdä tyylillisesti ja rakenteellisesti? Mihin kustannustoimittaja kiinnittää huomionsa?
Saatekirjeen merkitys.

Kurssin toinen puolisko koostuu täyskustanteen, palvelukustanteen ja omakustanteen vertaamisesta. Mitä tehdä, kun kustantamot eivät kiinnostukaan käsikirjoituksesta? Mitä omakustanne/palvelukustanne maksaa? Mistä hankkia palveluja, mitä rahoillaan saa - ja kannattaako se ylipäänsä?

Kurssin hinta 15 euroa. Hintaan sisältyy se, että vetäjänä toimiva kirjailija Anne Leinonen kommentoi kurssilaisten omien käsikirjoitusten muodollista kelpoisuutta ja antaa tarvittaessa yksilöllisiä korjausohjeita.

Ennakkoilmoittautumiset 30.9.2007 mennessä Anne Leinoselle annemleinonen@hotmail.com / 040 7430679.
Kurssin järjestää Mikkelin Kirjoittajat ry, ja sen rahoittajana toimii Etelä-Savon taidetoimikunta.

Kun oma teksti on nyt about plakkarissa, niin aivot vapautuivat kaikenlaiseen muuhun työhön. Kauhu-Usvan työstäminen on nyt hilppeimmillään, taiton hiomista ja kuvien asettelua ja tekstien luonnehdintojen miettimistä. Niin ja uutispalstan kasaamista.

Samalla tuumailin, että mitä jatkossa lehteen on tulossa. Nelosnumerohan on vierailevan toimittajan käsialaa, eli Petri Salin toimittaa vuoden viimeisen numeron. Sen teemana on hyönteiset. Minun tehtäväkseni jää taittaa ja miettiä kuvapolitiikkaa (hyönteisistä jos mistä on hienoja kuvia saatavilla). Myös Usva International 2007 ilmestyy tämän vuoden aikana. Sen kokoonpano on vielä hieman auki, mutta jäsentynee kuukauden sisällä.

Minunhan piti toteuttaa kesällä Usvan tiimoilta kysely, mutta en ole päässyt puusta pidemmälle sen kanssa. Tekniikka on valmiina, mutta en ole yhtään ehtinyt miettiä sitä, mitä kaikkea on syytä kysellä. Tekniikasta ja sisällöstä totta kai, mutta nekin pitäisi tarkkaan harkita ja jäsentää selkeiksi kysymyksiksi, jotta kyselystä on varmasti konkreettista apua lehden kehittämiseksi.

Tyydyn siis toistaiseksi ihmettelemään, millaiseksi ensi vuoden lehdet muodostuvat sisällöltään. Muutamia ideoita on jo heitetty ilmaan teemoista, ja lisää ehdotuksia otetaan vastaan! Tekstejä olen jo saanut nipun arvioitavaksi, mikä on oikein mukava juttu – julkaistaviakin on pari odottamassa vuoroaan. Käyn nyt lähiviikkoina kaiken pöytälaatikossa pyörivän läpi, punnitsen vielä ja teen tukun julkaisu- tai hylsypäätöksiä.

Usvaan saa siis tarjota tekstejään milloin tahansa, niitä otetaan käsittelyyn jatkuvasti. Teemanumeroiden kohdalla on suuresti apua, jos sattuu olemaan tarjolla juuri kyseistä aihetta sivuavaa materiaalia.

Teemoista vielä sen verran, että perinteinen fantasia kiinnostaisi joskus ottaa tapetille. Nuoriso eritoten kirjoittaa paljon miekka&magia -henkisiä kertomuksia, mutta kirjoituskisoissa nämä tekstit eivät ole välttämättä erottuneet edukseen. Olisi mielenkiintoista tutkia, mitä jäkitolkienilainen/geneerinen/miekka&magiafantasia voisikaan parhaimmillaan olla. Taitaa vain olla niin, että fantasialle on ominaista muodostaa vähintään kolmeosaisia romaaneja....

Finnconista on about toivuttu, ja nyt alkaa kesäleirin etukäteisvalmistelujen hoito.Viikon päästä torstaina meille tulee yhdeksän kirjoittajaa työstämään novellejaan oman suunnitelmansa mukaisesti. Juttelemme, kirjoitamme, syömme ja juomme. Keskusteluun ja hauskanpitoon yhtyy myös satunnaisia muita vieraita. Kirjoittamisleiri huipentuu lauantaina 28.7 klo 13 kaikille avoimeen seminaariin, johon tulevat luennoimaan Boris Hurtta ja Irma Hirsjärvi. Boris on luvannut kertoa Outsiderin Atorox-kirjoista ja Irma vuorostaan pureutuu scifin ja fantasian henkilöhahmoihin (aihetta käsitellään mm. STk:n kirjoituskurssilla ensi syksynä, Ipa nappasi aiheen koska kirjoituskisojen pohjalta ja Tiina Raevaaran Atorox-artikkelin perusteella henkilöhahmojen kehittäminen on tällä hetkellä polttava aihepiiri).

Osoitteeseen Kiisterintie 146, Ristiina, siis lauantaina klo 13. Talo tarjoaa kahvia, teetä, mehua, boolia ja munkkeja (eli hyvin kevyen tarjoilun). Omat grillattavat ja alkoholit kannattaa tuoda mukanaan. Yöksi saa jäädä, mutta talon majoitus on varattu kurssilaisille (ja erikoisvieraille), siispä oma teltta mukaan tai jokin muu majoitusjärjestely kehiin.

Varmuuden vuoksi kannattaa ilmoittaa, jos on tulossa (niin tiedämme paistaa munkkeja lisää, ja tarvittaessa selittää mihin auto kannattaa laittaa parkkiin). Oma arvioni vierasmäärästä on 20-30 henkeä (Mikkelin Kirjoittajia on tulossa myös), eli ihan mukava tapahtuma tiedossa. Paikalla siis kirjoittajia tai scifin/fantasian ystäviä.

Tervetuloa!

Olen saanut pari ilmoitusta, että uusin Usva ei ole latautunut, vaan selain on jumahtanut. Onko blogin lukijoilla ollut vastaavia ongelmia?

Syitä voi olla monta: olen mokannut jotakin pdf:n luomisessa tai sen jälkikäsittelyssä. Tai Acrobat ei nyt oikein worki. Itse huomasin, että sen jälkeen kun ilmestyi Acrobat reader 8.0, on minulla ollut hassuja ongelmia pdf:ien lataamisen kanssa. Firefox saattaa kieltäytyä lataamasta pdf:ää (latautuu vain tyhjä sivu, ja sen jälkeen selainikkunat on suljettava, eikä sekään välttämättä heti auta).

Koska minulla on koneella myös Acrobat professional, olen luullut asian johtuvan näiden keskinäisestä yhteensopimattomuudesta. Ei olisi ensimmäinen kerta kun uusin ohjelmaversio on se buginen versio.

Yksi hyväksi havaittu keino on tallentaa pdf ensiksi oman koneen kovalevylle, ja aukaista se vasta sitten. Selaimet menevät joskus sekaisin. Jos tämäkään ei toimi, niin sitten on kyllä tsekattava tiedosto uudestaan.

Toivottavasti teknisiä ongelmia ei ole isolla joukolla käyttäjiä. Käyttäjäkysely tulee tässäkin mielessä tarpeeseen.

Se on vihdoinkin ilmestynyt! Usvan kirjoituskilpailun satoa esittelevä numero!

Usva 2/2007 on omistettu Arjen outous -kirjoituskilpailussa menestyneille teksteille, voittajille sekä kisan sadosta poimituille teksteille. Kilpailuun osallistui 132 novellia, joiden keskipituus oli 7 liuskaa. Kukin tuomari valitsi oman suosikkinsa, ja näin kilpailussa on neljä voittajaa. Kilpailun tuomarit perustelevat valintansa ja tekijät esittelevät tarinoidensa taustoja.

Voittajatekstien esittelyn aloittaa Juri Nummelinin Puitten juuret, joka vie lukijansa kuntosalin kummallisia yksityiskohtia tihkuvaan arkeen. Novelli hyödyntää taitavasti moninäkökulmatekniikkaa ja muodonmuutos-tematiikkaa.

Jussi Katajalan novelli Vetehinen kuvaa modernia, magian kyllästämää työelämää lämpimän humoristisesti, myyttisiä arvoja unohtamatta. Katariina Juntusen Pohjavirtoja on vahva kuvaus joesta, joen rannalla jotakin odottavasta tytöstä ja aikuistumisen ensi askeleista. Tunnelmaltaan mystinen novelli sai kahden tuomarin puoltoäänen voittoon.

Tuula Hautalan Rat Masterson on lämmin ja humoristinen tarina, jossa todellisuus ja satu lomittuvat toisiinsa.

Sekä Sari Peltoniemen Klasi, Maija Miikkolan Aamunkoitto ja Urpu Leena Grönroosin Marian ilmestys ovat poimintoja kisan parhaimmistosta. Klasi edustaa kisassa hyvin esillä ollutta lapsinäkökulmaa, joka saa arkeen nitkautetuksi uusia ulottuvuuksia. Aamunkoitto on kaunis ja metaforinen kuvaus parisuhteesta, joka käpertyy itseensä. Marian ilmestys käy läpi naisen eri elämänvaiheita myyttisessä hengessä. Carita Fosgrenin Iiioo! Iioo! on kisan ulkopuolelta poimittu novelli, joka sopii sisältönsä puolesta teemaan hyvin. Myytit kietoutuva osaksi arkea, kun pikkupaikkakunnan naiset juhlivat omia perinteitään, eikä äidin rakkautta tule aliarvioida.

Lehden lopussa on Tiina Raevaaran kirjoittama Atorox 2007 –äänestystä käsittelevä artikkeli Atorox = paljon tekstiä + tylsää kerrontaa + borgilintuja. Raevaara analysoi jokaista varsinaista ehdokaslistalle päätynyttä novellia.

Lataa numero 2/2007 täältä

Kansi: Tytti Heikkinen
Koko: 1,7 Mt
Sivuja: 69
Julkaisupäivä: 16.6.2007
Kuvittajat: Tytti Heikkinen, Tuuli Hypén
Kirjoittajat: Carita Forsgren, Urpuleena Grönroos, Tuula Hautala, Irma Hirsjärvi, Boris Hurtta, Katariina Juntunen, Jussi Katajala, Petri Laine, Sari Peltoniemi, Maija Miikkola, Juri Nummelin, Liisa Rantalaiho, Petri Salin