Yrttimaan aikakirja haastoi minut Rumba-meemiin. Kas tässä jotakin vastauksia,

Nimeä kolme suosikkieläintäsi:

Kissa, ehdottomasti. Ne ovat sopivan ristiriitaisia eläimiä: toteuttavat äärimmäistä vaistonvaraista väkivaltaa mutta samaan aikaan kykenevät olemaan uskomattoman söpöjä. Kissat ovat itsenäisiä, mutta sopeutuvat ihmiseen ja pystyvät oppimaan hyvin omaperäisiä ja yksilöllisiä käyttäytymistapoja (minulla on ollut kissa, joka osasi pyrkiä sisään tietystä ikkunasta, toinen joka ei koskaan kiipeillyt ja nykyinen kuvittelee olevansa Katto-Kassinen). Minua myös viehättää kissojen aistimaailma, se että ne havainnoivat liikkuvan objektin helpommin kuin paikallaan pysyvän. Usein leikin Toffeen kanssa piilosta, eli kuikuilen sitä puun takaa. Toffee vaanii ja hyökkää kimppuuni ja läimäisee tassullaan päälaelle tai kaulaan (ilman kynsiä). Kissassa yhdistyy se sama mikä kyykäärmeessä: jokin kesyttämätön, petomainen asia, jota ihminen ei voi kontrolloida, vaaran tunne.

 
Toinen eläin, joka kiehtoo, on mehiläinen. Ahkera, geometrisella tarkkuudella toimiva kollektiivinen olento, tarkka työnjako, lyhyt elinkaari, piikki jolla pistää.

 
Kiiltomato kuuluu myös suosikkeihini. Naaras hehkuu pimeässä vihreänä ja odottelee ylkää saapuvaksi. Tuo itsestään muodostuva valo on itsessään sellainen ihme, jota on pakko ihailla. Mitäs jos meidän lajillemme olisi ominaista, että naaraat kiimassa ollessaan alkaisivat hehkua niin, että taatusti jokainen vastaantulija huomaisi, mikä nyt on mielessä. Hehkuisimme sitten lähes koko ajan…

Selvästikin minua viehättävät piikikkäät, kynnelliset, ja hehkeät olennot.

Jos saisit olla jokin soitin jossakin biisissä, niin mikä soitin ja missä?

Tämä ei ole soitin, mutta soittimen tavoin käytetty: Nicholas Lensin modernissa klassisessa musiikissa, mm. Flamma flamma The fire requiem -levyllä, on kolmen kurkkuääninaislaulajan muodostama "Kolmen riivaajan" kuoro. Heidän äänensä on kuin narisevan huilun ja lyömäsoittimen välimuoto: se ärsyttää ja jää kaivelemaan takaraivoon. Mikä tahansa  Lensin biiseistä sopii tähän.

Nicholas Lens lienee muuten ainoa kosketuspintani klassiseen, mutta olen vain yksinkertaisesti viehättynyt konseptista: kuusi eri äänialan laulajaa esittävät jumalia, jotka ovat laskeutuneet maailmaan tarkkailemaan ihmisiä. Ja laulu soljuu latinaksi hyvin kummallisena dialogina. Soittimia sopivasti taustalla, ja mielikuvitusta kutkuttava. Näytepaloihin voi tutustua Nicholas Lensin kotisivuilla.

Jos musiikkisi/kirjoittamisesi olisi rakennus, millainen rakennus se olisi?

 
Tähän on kaksi vastausta. Kartano, jossa on monta kerrosta, pitkiä käytäviä, huoneita, ovia (sekä suljettuja, avonaisia että lukittuja). Koskaan ei tiedä, mitä kunkin oven takaa löytyy. Mitä tahansa, toinen maailma, toinen todellisuus, paikka jossakin muualla tai ei missään.

Mutta joskus tuntuu, että tekstini ovat kuin ulkohuussi: työllä ja vaivalla ja rakkaudella rakennettu, ja sitten toiset tulevat ja paskovat siihen. No, ainakin heillä oli suuri hätä, ja palkintona oli helpotus ja hyvä mieli! Ja itse asiassa, huussihan on rakennettu paskomista varten…

*

Haastan mukaan Scifimarkkinat ja Koherenttia horinaa.

Olet Dieterin parina saksalaisessa jännityssarjassa Die Kühe - Ratkaisijat. Sinulle tyypillisiä piirteitä ovat taipumus selvittää tärkeitä tehtäviä ja mysteerejä, saksan kielen taito, nahkatakki, Saksan maajoukkueen kannattaminen, enimmäkseen vakava luonne ja mieltymys hieman makeutettuun kahviin. Dieterin tylyys voi aiheuttaa sinulle mielipahaa.

 Mulla on selvästikin loma, eikä mitään selkeää tietoa, mitä sanoja pitäisi paperille laittaa. Siksi vastaan Jennyn meemiin, jossa on kasattava tarina toisten blogeista lainatuista sanoista. Tässä siis jouluinen sekopäätilitys:

Tekee mieli juosta jonnekin, ajaa liian kovaa, tarttua kiinni lyhtypylväästä ja huutaa. Toisaalta minun iltaani pieni pidättyväisyys sopi. Niinpä teen kuten muutkin manselaiset eli lähden tavarataloon ostamaan joululahjaa äidille. Mutta sillä tavalla sentään vältyin jäämästä syksyn supertähtien jalkoihin. Fiskars voisi myös mainostaa upeasti muotoiltuja kirveitänsä leikkimielisellä mainoksella, jossa äiti ja lapset kirmaavat naureskellen lumihankeen isän juostessa perässä leikkisästi kirvestä heilutellen. Yhtään asiakaspalautetta viallisesta tuotteesta ei ole tullut, joten voitte turvallisin mielin kääräistä tämän joululahjapakettiin. Ehkä totuus on kauniimpi, mutta minä en kuitenkaan tiedä siitä... ainakaan vielä.

Lauseet on lainattu seuraavilta:  PaziJii, Jarmo K, Soikkeli, J Pekka Mäkelä, Mari S, JP Koskinen, Petri Laine

Takaisin sorvin ääreen...

Kuopilainen Verjnuarmu soittaa raskasta metallia savoksi. Yhtye on hyvin taitava kepittämään rytmikästä, nopeaa musiikkia (ei kuitenkaan HC-osastoa, vaan laulun sanoista saa selvää. Yhtyeen hauskin puoli on se, että he laulavat savoksi, ja välispiikitkin tulevat: sanoitusten aiheet ovat kauhuvaikutteisia: vanha vihtahousu, maailmaloppu ja erilaiset synkeähköt ihmiskohtalot vilahtelevat tarinoissa. Bändi on syytä ottaa ihan huumorilla, sillä eihän tätä savoksi vieäänettyä sanoitusta voi kovin vakavissaan ottaa:

 
Sikijääkö tuo itestään Perkeleestä
Kuppanen ukko kalaman kalapee
Kuolemata levittellöö, Vanaha Vihtahoosu
Nytkö on alakana haavvasta nousu (Verjnuarmu:Kalaman kalapee)

Bändi panostaa lavaesiintymiseen, jäsenet ovat pukeutuneet asianmukaisesti mm. Puijon perkeleeksi, Viitakemieheksi (huom, viitake kun ollaan Savossa) ja Savon surmaksi.

Valitettavasti mikkeliläiset olivat ihan mölkkejä eivätkä osallistuneet bändin esitykseen millään lailla.Sai huitoa lavan edessä lähes yksikseen. Tuijottivat vissiin niitä tanssityttöjä siellä lavalla... Encorea ei tullut, ja ihan aiheesta. Eivät ymmärtäneet hyvän piäle!

 
Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmärtää vain autuaat (Viikate: Autuaat)

 
Viikate kävi sitten vuorostaan esiintymässä Rock City Juvan hotellilla, siis samassa paikassa, missä Puustock järjestetään joka kesä. Viikatteen musiikkia voisi kutsua rautalankametalliksi, kitaroissa on rautalankamusiikin fiilistä mutta poljento on raskasta, ja sanoituksissa suomalainen melankolia ja alakulo kohtaavat. Viikate tekee miltei vuosittain levyn ja repertuaaria riittää. Bändi on leppoisa ja humoristinen esiintyjä, lavalla ei riehuta vaan toimitaan hillityllä charmilla. Mitä nyt vähän soitetaan kitaraa kilpaa ja nostetaan kitaran kaulaa tahdissa pystyyn. Tällä kertaa valkoiset kravatit oli jätetty kotiin, mutta mustat kauluspaidat, lakerikengät ja mustat suorat housut kyllä näyttivät olevan kunnossa.

Väkeä oli vähemmän kuin Verjnuarmun keikalla, mutta meteliä lähti ja tunnelma oli korkealla. Viikate on  minulle hyvin tärkeä fiilistelyn ja  tiettyjen tekstien taustalla selkeästi innoittaja.

Joulun kunniaksi Viikatteelta Viattomien lasten päivä netistä.Viikate on muuten tehnyt kaikkien aikojen parhaimman joululevyn, nimeltään Vuoden synkin juhla, josta tämäkin perhetragediabiisi on kotoisin. Asiaa!

Keikat olivat omituisia, koska pääsin molemmissa eturiviin ja kukaan ei töninyt. Se on harvinaista.

MInut haastettiin vastaamaan meemiin. Koin tähän haasteeseen vastaamisen todella vaikeaksi. Koska olen keskellä kirjoittamisrupeamaa, en oikeastaan paljon lue muiden tekstejä, enkä oikeastaan pysty ajattelemaan kirjallisuutta laajemmin, ajatukset pipertävät vain omissa hommissa. Mutta yritetään nyt.

 
1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?

Ei ihan kirja, mutta kirjallisuutta kumminkin. Aku Ankka. Opin lukemaan, ja sain pariksi vuodeksi parhaat ystäväni sarjiksen hahmoista. Pari viikkoa sitten monissa blogeissa puhuttiin alkunäyistä. Ei ihan varhaisin, mutta kirjallisesti merkittävä on tämä: minä juoksentelen pihamaalla ja puhun Akulle ja Hessulle, kuten olen koko kesän puhunut. Yhtäkkiä tajuan, että aikuiset eivät näe tai kuule Akua ja Hessua, ja heille puhuminen voi olla vähän noloa. Joten alan puhua mielikuvitusystävilleni päässäni, hiljaa, seikkailla vähemmän äänekkäästi.

Hämmentävää, miten viisi/kuusivuotias voi tajuta, mikä on valtavirran mielestä soveliasta ja mikä ei. Mutta tuo hetki on se hetki, jolloin olen kosketuksissa oman mielikuvitusmaailmani kanssa ja totean, että sitä on purettava jollakin toisella tavalla.

2. One book you've read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Ennätyksen olen tehnyt omien kirjojen kanssa... ne kun on kirjoitusvaiheessa pakko lukea kannesta kanteen ja useasti. Mutta oikeasti? Orwellin 1984 ainaskin. Ja Lemin Kyberias.

3. One book you'd want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Massiivinen, paksu sanakirja. Ehkä suomi-espanja tai englanti-espanja tai sitten joku muun vastaava. Olisi jotakin tekemistä, sitä voisi  pelastajia odotellessa opetella sanomaan "Viekää minut pois täältä ja heti". Ja sitten olisi mukava huomata, että olisikin pitänyt osata kiinaa, jotta ne ottaisivat mukaansa...

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.

Mikael Niemen Nahkakolo. Nimeä myöten hilpeä teos.

5. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Joku Maarit Verrosen novelli kosketti tosissaan, mutta en muista enää mikä, ja miksi. Hassua, harvemmin minä nauran kaunokirjallisuuden äärellä, mieluummin sitä liikuttuu. Koin myös Sari Peltoniemen Ainakin tuhat laivaa -novellikokoelman koskettavana, mionia sellaisia novelleja, joissa on iso tarina pienessä kompaktissa paketissa.

 
6. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Minulla on harvinaisen tyhjä pää, en osaa sanoa mitään. Antaa siis kaikkien kukkien kukkia, jokainen kirja on lahja.

 
7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Varmaankin joku klassikko, jonka sitten voisi itse kirjoittaa uusiksi ja paistatella oivallisen menestyksen kanssa...

... mutta jos oikeasti, niin osa uskonnollisista hurmoskirjoista, joiden vuoksi ihmisten mielenterveys järkkyy  Ja kaikki pinnalliset  "näin sinusta tulee kaunis ja rohkea" – tyyliset elämäntapaoppaat. Paperisaastetta.

8. One book you're currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?

Tällä hetkellä luen vain omaa kässäriä. Lukemattomien lukemattomien kirjojen hyllystö huutaa, mutta olen sulkenut korvani.

9. One book you've been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?

Syksyn kirjasato ja sieltä tutut tekijät: Sinisalo, Jääskeläinen, Mäkelä, Koskinen, Holopainen, nyt ensi alkuun. Turun kirjamessuja varten luen myös muutaman teoksen.

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa

 
Grafomanian porukka, sieltä tulee ainaskin viisi!

Pazi-J-Dog haastoi kehumaan kahta blogia, joten ketjutanpa siis eteenpäin:

Jatulintarha, eli Jenny Kangasvuon blogi, on älyllisesti kutkuttava ja samaan aikaan mukavasti ennakkoluuloja tuulettava lukuelämys. Kai sitä vähän on mukava myös tirkistelläkin, mitä pornon ja biseksuaalisuuden maailmaan kuuluu... tutkijan näkökulmasta. Päiväkirjamerkinnät ovat myös pitkiä ja perusteellisia, mukava lukea ja uppoutua.

Savurenkaita, eli Juha-Pekka Koskisen blogi, on taas vauvablogi, eli se seuraa kirjan elämää, tällä hetkellä Savurenkaita kun aiemmin tilalla oli Viisi todistajaa. Erityisesti olen tykännyt JPK:n välistä hyvin nasevista ja hauskoista kommenteista.

Mutta kovin olen keskittynyt spekulatiivisten kirjoittajien blogeihin. Tarvitsisin vissiin seurattavakseni virkkausblogin (jotta voin virkata moottoripyörään uudet sivupeilinpidikkeet). Tai jotakin ihan muuta luettavaa. Onko semmoista "tähän blogiin et olisi yksin eksynyt" -meemiä kierrossa?Minulle saa nakata.