toimittajan spekulatiivinen lokikirja

15.10.2007 - 16:43

Tällä viikolla on ollut kirjoittamisesta ja Devoted Soulsin tiimoilta haastatteluja sun muuta.

Etelä-Savon radion lauantaivieraana olin 13.10. Juttu on toistaiseksi kuunneltavissa ainakin täällä.
En uskalla itse kuunnella haastattelua uudestaan, mutta ainakin se oli lyhyt ja ytimekäs juttu.

Sitten näköjään minut on esitelty viikon 41 kirjailijana Helsingin kaupunginkirjaston verkkosivuilla.

Minua haastateltiin myös paikallislehteen Ristiinalaiseen (aiheesa Spekulatiivista fiktiota Ristiinassa). Sen verkkosivuilla ei vielä ollut juttua sähköisessä muodossa, mutta sen sijaan nyt oli jo nähtävillä Usvan kesäseminaarissakin käyneen Helena Mäkeläisen haastattelu

Viikkoon kuuluu myös haastattelun antaminen Kulttuurivihkoihin (spekulatiivisesta fiktiosta & reaalifantasiasta) sekä haastattelu, jota itse parhaillaan kirjoitan J Pekka Mäkelästä. Kun tähän vielä ynnätään kirjallis-kirjoittamishenkinen viikonloppu Tiinan kanssa, niin tässähän on suorastaan huutava tarve tarttua kynään ja kirjoittaa taas jotakin ihan uutta.

Kategoria: Devoted Souls 10 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Devon dialogista ja pelaamishistoriastani

03.10.2007 - 21:05

Peli tarjoaa käärmeen ja kirouksen kukistamiseksi jatkotehtävän, joka saa ryhmän pulputtamaan kiivaasti tanskaa. Varsinainen homma on merkattu vaikeustasoltaan punaiseksi, eli se on liian haastava meidän tasoisille pelaajille. Ryhmän fiilikset lopahtavat saman tien. Muut jättävät porukan, jään vielä hetkeksi puhumaan Widowmakerin kanssa.
   > Widowmaker: Are u really a woman?
   > Lya: Well, yes.
   > Widowmaker: Do u want to make an offspring with me?
   > Lya: What?
   > Widowmaker: Why not?
   > Lya: I just started to play!
   > Widowmaker: I think u are beautiful. We would make beautiful babies.
   > Lya: U must be kidding.
Nauran itsekseni. Ohjekirjan mukaan jälkeläisen tekeminen ei ole mahdollista ennen kuin on saavuttanut tason kymmenen. Ennen sitä ei ole riittävästi ominaisuuksia, joita voisi kahden hahmon välillä periyttää. Minulla ei edes ole tarpeeksi karmaa, jälkeläisen tekeminen vaatii tietyn määrän onnistuneita tehtäviä omalle jumalalleen.
                        Devoted Souls - peliromaani (2007)

Uutuuskirjassamme on englanninkielistä dialogia, voipi olla että jonkun lukijan makuun liikaakin. Mielestämme verkkopelejä ei voi kuvata uskottavasti, jos ei käytä autenttista kieltä (olemme tosin hieman siistineet tekstistä OMG, nn, u, m8, plz yms -tyyppistä sanastoa, mutta sekin siksi, että kuvaamamme pelaajat yrittävät roolipelata ja siksi puhua kokonaisin lausein). Osa pelien viehätyksestä muodostuu siitä, että pelaajat käyttävät sitkeästi englantia, vaikka saattavatkin olla samasta maasta kotoisin. Koskaan ei tiedä kuka loppujen lopuksi on jonkun tietyn hahmon takana. Toisaalta järkevät ja fiksut pelaajat erottaa joukosta pelityylin perusteella. Jos pelaat jonkun kanssa samassa ryhmässä muutaman tunnin, saat aika hyvän kuvan siitä, millainen pelaaja on ihmisenä: haluatko olla hänen kanssaan jatkossakin tekemisissä vai et.

Tämän romaanin kirjoittamista varten pelasin kahteen otteeseen World of Warcraftia. Ekalla kerralla olimme itse asiassa perhekunnittain mukana geimeissä, muodostimme neljän hengen ryhmän ja tutkiskelimme pelimekaniikkaa. Hauskaa oli tietenkin se, että sekä Eija että minä pystyimme pelaamaan niin, että paremmat puoliskomme olivat samassa huoneessa pelaamassa peliä. Kommunikointi oli siksi hieman nopeampaa kuin jos olisi pitänyt selittää verkon yli. Kahviakin sai huutamalla. (Pelasin WoW:ia aiemmin Dark Age of Camelotia)

Tietokoneella pelaaminen on minulle tuttua: sain ylipuhuttua vanhempani ostamaan minulle Commodore 128:n kun olin yläasteen yhdeksännellä luokalla: koska mukamas tarvitsin konetta ohjelmointiin. Oli se tottakin, jotakin jopa ohjelmoin, mutta päämotivaationa oli kuitenkin pelaaminen. Olin tutustunut Spectrumin ja 64:n peleihin jo vuosia aiemmin Eijan luona. Dynamite Dan ainakin jäi mieleen ihan ekoina peleinä. Ajatella, että siihen aikaan piti odotella pari viikkoa, että pääsi katsomaan kun Eijan veli pelaa tietokoneella!

Suurin inspiksen lähde Devoa suunnitellessa minulle on ehkä ollut Lands of Lore -sarja, Planetscape: Torment, Arx Fatalis sekä Baldur´s gate.

128:-ajalta suosikkejani ovat Defender of the Crown, Ghosts and Goblins, Druid I niin ja Boulder Dash... Eräs peli, jonka nimeä en valitettavasti muista, on piirtynyt mieleeni hyvin selvästi. Oli joululoma, olin kuumeessa, luin Berek Puolikäden paluuta ja pelasin tätä peliä, jossa katsottiin hahmoa lintuperspektiivistä, kun se vaelsi maastossa ja luolastossa.

Voin kyllä ihan suoraan sanoa, että pelit ja eritoten fantasia-aineksia sisältävät pelit ovat yksi syy siihen, miksi minä kirjoitan. Pelin interaktiivisuus - vaikka se olisi kuinka ohjattua ja ennalta suunniteltua - on ruokkinut mielikuvitusta. Tulihan sitä suunniteltua kokonainen fantasiamaailma ja mieletön hahmogalleriakin sinne...ja ylioppislaskirjoituksissa kirjoitin laudaturin omasta liveroolipeliharrastuksestani (aikana, jolloin termiä ei yleisesti käytetty).

Nyt meni muisteluksi, mutta on pakko todeta, että tähän romaaniin kiteytyy yllättävän paljon heijastumia monista henkilökohtaisista asioista. En nyt kuitenkaan kutsuisi avainromaaniksi - turha miettiä kumpi meistä kuvaa omaa rakkauselämäänsä tässä teoksessa!

Kategoria: Devoted Souls 6 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Pelimaailman kuvausta

02.10.2007 - 20:08

Osoita minulle edeltäjäsi, esivanhempasi, vanhan miehen ääni kehottaa minua.
    Vetenä lainehtivan näytön pinnan rikkoo vaaleanpunainen terälehti. Pehmeän iskun voimasta laineiden kehät pyyhkivät pimeydestä esiin hahmoja. He ovat kaikki aikuisia parhaassa iässä, mutta erottuvat selkeästi toisistaan ulkonäöltään ja olemukseltaan. Yksi on kookas, rokonarpinen mies, toinen nainen, jolla on hiuksissaan linnunsulkia. Eniten viehätyn naisesta, jonka kasvoissa on tatuointeja. Katse on mystinen. Valitsen hänet hiirtä klikkaamalla.
    Muut hahmot katoavat pinnan väreilyyn ja tilalle tulee animaatio, jossa tatuoitu nainen kävelee tiellä kaupungin muurin ulkopuolella. Hän huomaa naamioituneen joukon, joka raahaa rimpuilevaa miestä välissään. Vanhan miehen ääni esittää kysymyksen.
   Rosvojoukko on kidnapannut läheisen sukulaisesi, serkkusi. Kidnappaajat ovat voimakkaita, etkä voi tietää varmasti, pystytkö yksin pelastamaan serkkusi. Lähdetkö välittömästi yksin rosvojoukon perään vai palaatko kaupunkiin hakemaan apua, silläkin uhalla, että rosvot ehtivät karkuun?
    Mietin vastausta. Kai minä muodostaisin pelastusryhmän, joten palaan kaupunkiin hakemaan apua.
   Kokoatko pelastusryhmän itse vai annatko kokeneemman vartiopäällikön tehdä sen?
   En ole mikään johtajapelaaja, joka käskyttää ryhmää. Luulen että odottaisin jonkun muun kasaavan ryhmän, vaikka siihen menisi aikaa. Varmistan että ymmärrän englanninkielisen kysymyksen oikein ja valitsen vastaukseksi jälkimmäisen vaihtoehdon.
    Lyhyt animaatio näyttää, kuinka vartiopäällikkö johtaa pelastusoperaatiota ja kuinka ryhmä saa pelastettua serkkuni.
    Kuva laineilee taas, käsi kurottuu vedenpintaa kohti. Kirsikankukan terälehti putoaa ja rikkoo pinnan. Laineista paljastuvat hahmot poikkeavat alun kymmenestä vaihtoehdosta. Nyt joukossa on muutama todella rumakin hahmo, mies ja nainen, joiden molempien iho on sairauksien runtelema. Valitsen rotevan, paljaista käsivarsistaan ahavoituneen miehen. Hän piilottelee itseään hupun alla, pidän salaperäisyydestä.
    Tällä kertaa valitsemani hahmo on torilla, jonka keskelle on pystytetty mestauslava. Mies seisoo sen päällä kirves kädessään, valmiina teloittamaan.
    Entinen rakastajattaresi on jäänyt kiinni petoksesta. Hän on varastanut kuninkaasi sotasuunnitelmia ja myynyt niitä vihollisille. Annatko naiselle kuitenkin mahdollisuuden hyvittää tekonsa ja pyydät kuningastasi armahtamaan tuomitun, vaikka jäisit samalla itse kiinni oman vaimosi pettämisestä? Vai mestaatko rakastajattaresi, koska hän on rikkonut lakia, toiminut vastoin kuningastasi ja hänen pelastamisensa saattaisi tuhota oman elämäsi? Vai teeskenteletkö kuninkaallesi, että olet sairas, ja annat teloittamisen jonkun muun tehtäväksi?
   Vaikea kysymys. Haluaisin pelastaa rakastajattareni, mutta luulen että paras tapa vastata on osoittaa lojaalisuutta kuninkaalle. Hyväksyn sen, että naisen on kuoltava, ja minun on tehtävä se ammattini mukaisesti, olkoon se rangaistukseni. Ehkä ei ole olemassa oikeita ja vääriä vastauksia, kysymys on vain siitä millaisen hahmon haluaa itselleen.
   Animaatio jatkuu, kirveen terä välähtää.

                                            Devoted Souls - peliromaani

Tässä on katkelma kirjan alusta, jossa kuvataan pelimaailmaa ja oman ensimmäisen hahmon luomista. peilikuvarakkauden tavoin Devoted Soulsissa on kaksi tarinan päätasoa, joita seurataan, eli Nellin reaalitodellisuus, jossa hän keskustelee mm. peliasioista, ja pelimaailmaan sijoittuva osuus, jossa Nelli taas puhuu reaalimaailman asioista. Markku Lappalaisen tekemä sarjakuvakuvitus puhaltaa pelin fantasiamaailmaan hengen.

Kategoria: Devoted Souls 2 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Fandomin ja Finnconin kuvausta

02.10.2007 - 19:56

Tungoksen aistii jo, kun nousee Hakaniemen metroasemalta portaita pitkin kadulle. Kissakorvaisia, nukkemaisesti pukeutuneita tyttöjä ja erilaisiin taisteluvarustuksiin sonnustautuneita nuoria kävelee innostuneesti Paasitornia kohti. Finncon-ihmisiä ei väkijoukosta erota, Animecon-tyypit valloittavat lähinurmikot ja portaat niin että Paasitornin ovilla on hirveä tukos. Pikkupuistikon roskikset on kuorrutettu mäkkärin paperikasseilla, ne muistuttavat tilataideteoksia.
Oven suulla soitan Anitalle, hän on vänkärinä, järjestämässä tapahtumaa. Anita vastaa ja sovimme treffit ulkorappusten luo, puikkelehdin ihmistungoksen läpi ja olen jäädä Totoron ja kissakorvatytön puristuksiin. Vihdoin erotan Anitan ranskalaisen letin, hänen punaisessa T-paidassa poseeraa läpinäkyvä geelinainen ja lukee "we do it for free". Joka puolella on ohjelmalehtisiä ja julisteita, joiden kannessa komeilee rivistö samanlaisia kummallisen näköisiä naisia. Tajuan että kaikki ne robotit ja oudot oliot muistuttavat Botticellin Venusta: seisovat puolihäveliäässä, alapäätään kädellä peittävässä asennossa. Kuva-aihe heijastaa tapahtuman teemaa, joka tänä vuonna on Rajoilla.

Devoted Souls - peliromaani (2007)

Devoted Souls tarjosi meille mainion tilaisuuden kuvata edes hipaisemalla suomalaista scififandomia ja Finncon-Animeconia. Kirjan päähenkilön Nellin työkaveri Anita on fandom-aktiiveja, ja vie Nellin St Urhon pubissa pidettävään scifimafiaan. Nellin näkökulma on ulkopuolisen, uuden harrastajan, joten fandomin salaisuuksia ei paljasteta :)

Kytkeminen oikeaan Finconiin kytkee romaanin myös samalla aikaan, eli vuoteen 2006. Voisi tietenkin ajatella, että siten kirja vanhenee nopeasti, mutta itse olen tuuminut niin että toisaalta vuosiluku takaa lukijalle sen, että kymmenen vuoden päästä on helppo sijoittaa tarina oikeaan aikakauteen ja ottaa siitä irti sen tarjoama nostalgia-arvo. Tietokonepelit ovat kymmenen vuoden kuluttua niin toisenlaisia, ettei tästä tarinasta saisi millään ajankohtaista tai iätöntä. On siis passelia kytkeä se tiukasti aikaan kiinni.

Kategoria: Devoted Souls 0 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti