Hassua, miten eri novellit löytävät toisensa kuin itsestään. Olen suunnitellut Usvan teemasisältöjä jo vuoden 2007 puolelle, ja aloittanut eri sisältöjen hakemisen hyvissä ajoin. Teemoista olen toistaiseksi puhunut hyvin pienelle kirjoittajaporukalle etukäteen. Usvaan on etsiytynyt julkaisua kaipaavia novelleja koko ajan, ja jostakin kumman syystä myös suunnitelmista tietämättömät kirjoittajat ovat haistaneet teemat ja lähestyneet hyvin samansuuntaisilla teksteillä.

Tämän vuoden ensimmäisen numeron teemaksi ajattelin kauhun, ja mielessäni välkkyi perinteiset kauhunovellit, joissa yliluonnollinen nähdään pelottavana asiana. Jotenkin teema puhui itsensä pyörryksiin ja muuttui kauhusta peloksi. Ei se mitään, sen verran joustava täytyy olla. Kaikenlaiset palvelijat löysivät myös toisensa. Peräti kahdessa novellissa on pääosassa palvelija ja isäntä ja tarinat ovat pohjimmiltaan muutenkin symmetrisiä – ja taatusti kirjoitettu toisistaan tietämättä. Eräässä novellissa nainen on työelämän raskauttama, kun taas toisessa vastoin tahtoaan valloittajan haaremiin vangittu orja. Uskonpalvelija tekee palvelutyötään hänkin. Kokonaisuutta oli jännittävä koostaa!
 
Syksyllä on vuorostaan luvassa novelleja, joissa sivutaan bio- ja geenitekniikkaa. Mutta senkin sarjan novellit ovat alkaneet keskustella keskenään ja teemoittaa itsensä sanan ”sielu” ympärille. Sielut taisivat olla muutama vuosi sitten Portin kisassa suosittu aihe. Eipä teema siitä mihinkään vanhene.

Tämä metsästäminen on mielenkiintoista. Tekstit yllättävät positiivisesti, tyylilajien ja ideoiden kirjo ilahduttaa. Niin moni osaa kirjoittaa omaäänistä ja raikasta kaunokirjallisuutta. Näistä kirjoittajista on syystäkin ylpeä.