Tuttujen kirjoittajien blogeissa surffeillessani törmäsin tähän Oskari R:n kirjoittamaan lokakuiseen tarinaan veemäisestä alakerran naapurista, joka ei siedä elämisen ääniä.
Ihailtavan rauhallinen suhtautuminen mukavaan pikku kirjeeseen -  minun tekisi mieli kuristaa tuommoisia raapusteleva naapuri. Kamalaa isoriittavalvoo-systeemiä, kun kyseessä on kuitenkin normaali vessa-valokatkaisija-kävely -tyylinen elämä. Kerrostalossa asuvan on vain sopeuduttava siihen, että seinien takana on toisia, ja aina ei talojen eristyskään ole aukoton. Korvatulpat on keksitty, ja kuulemma ovat kohtuullisen mukavia nykyään.

(joo, ihminen voi kärsiä unettomuudesta ja olla yliherkkä äänille, mutta pitääkö vessa jättää vetämättä jos naapuri ei saa veden kohinan vuoksi unta?)

Itse sain aikoinaan keltaisen lapun mm. Moiskan asunnon oveen, mutta ehkä ihan aiheesta. Minulla oli kirjoittamisen lomassa tapana tiskata astioita hivenen kummalliseen aikaan, kuten kello 1.30 yöllä, ja se ei kyllä mene ehkä ihan normaalin elämisen puitteisiin...

Yökukkumissyndrooman vuoksi onkin oleellista, että asumme nykyään maalla niin, että parhaillaankin stereoista tulee jytää kohtuullisella volyymillä. Eilen pöräytin imurin päälle klo 0.30 kun siltä sattui tuntumaan ja saunassa käydään yleensä klo 23:n maissa.

Tosin edelleen meillä on tapana muistaa anonyymejä keltalappunaapureita kaukana jossakin, pienentää äkkiä kaukosäätimellä volyymiä ja sanoa : "Shh, naapurit häiriintyy...."