|
|||
 |
|
||
|
03.10.2007 - 21:05
> Widowmaker: Are u really a woman? > Lya: Well, yes. > Widowmaker: Do u want to make an offspring with me? > Lya: What? > Widowmaker: Why not? > Lya: I just started to play! > Widowmaker: I think u are beautiful. We would make beautiful babies. > Lya: U must be kidding. Nauran itsekseni. Ohjekirjan mukaan jälkeläisen tekeminen ei ole mahdollista ennen kuin on saavuttanut tason kymmenen. Ennen sitä ei ole riittävästi ominaisuuksia, joita voisi kahden hahmon välillä periyttää. Minulla ei edes ole tarpeeksi karmaa, jälkeläisen tekeminen vaatii tietyn määrän onnistuneita tehtäviä omalle jumalalleen. Devoted Souls - peliromaani (2007) Uutuuskirjassamme on englanninkielistä dialogia, voipi olla että jonkun lukijan makuun liikaakin. Mielestämme verkkopelejä ei voi kuvata uskottavasti, jos ei käytä autenttista kieltä (olemme tosin hieman siistineet tekstistä OMG, nn, u, m8, plz yms -tyyppistä sanastoa, mutta sekin siksi, että kuvaamamme pelaajat yrittävät roolipelata ja siksi puhua kokonaisin lausein). Osa pelien viehätyksestä muodostuu siitä, että pelaajat käyttävät sitkeästi englantia, vaikka saattavatkin olla samasta maasta kotoisin. Koskaan ei tiedä kuka loppujen lopuksi on jonkun tietyn hahmon takana. Toisaalta järkevät ja fiksut pelaajat erottaa joukosta pelityylin perusteella. Jos pelaat jonkun kanssa samassa ryhmässä muutaman tunnin, saat aika hyvän kuvan siitä, millainen pelaaja on ihmisenä: haluatko olla hänen kanssaan jatkossakin tekemisissä vai et. Tämän romaanin kirjoittamista varten pelasin kahteen otteeseen World of Warcraftia. Ekalla kerralla olimme itse asiassa perhekunnittain mukana geimeissä, muodostimme neljän hengen ryhmän ja tutkiskelimme pelimekaniikkaa. Hauskaa oli tietenkin se, että sekä Eija että minä pystyimme pelaamaan niin, että paremmat puoliskomme olivat samassa huoneessa pelaamassa peliä. Kommunikointi oli siksi hieman nopeampaa kuin jos olisi pitänyt selittää verkon yli. Kahviakin sai huutamalla. (Pelasin WoW:ia aiemmin Dark Age of Camelotia) Tietokoneella pelaaminen on minulle tuttua: sain ylipuhuttua vanhempani ostamaan minulle Commodore 128:n kun olin yläasteen yhdeksännellä luokalla: koska mukamas tarvitsin konetta ohjelmointiin. Oli se tottakin, jotakin jopa ohjelmoin, mutta päämotivaationa oli kuitenkin pelaaminen. Olin tutustunut Spectrumin ja 64:n peleihin jo vuosia aiemmin Eijan luona. Dynamite Dan ainakin jäi mieleen ihan ekoina peleinä. Ajatella, että siihen aikaan piti odotella pari viikkoa, että pääsi katsomaan kun Eijan veli pelaa tietokoneella! Suurin inspiksen lähde Devoa suunnitellessa minulle on ehkä ollut Lands of Lore -sarja, Planetscape: Torment, Arx Fatalis sekä Baldur´s gate. 128:-ajalta suosikkejani ovat Defender of the Crown, Ghosts and Goblins, Druid I niin ja Boulder Dash... Eräs peli, jonka nimeä en valitettavasti muista, on piirtynyt mieleeni hyvin selvästi. Oli joululoma, olin kuumeessa, luin Berek Puolikäden paluuta ja pelasin tätä peliä, jossa katsottiin hahmoa lintuperspektiivistä, kun se vaelsi maastossa ja luolastossa. Voin kyllä ihan suoraan sanoa, että pelit ja eritoten fantasia-aineksia sisältävät pelit ovat yksi syy siihen, miksi minä kirjoitan. Pelin interaktiivisuus - vaikka se olisi kuinka ohjattua ja ennalta suunniteltua - on ruokkinut mielikuvitusta. Tulihan sitä suunniteltua kokonainen fantasiamaailma ja mieletön hahmogalleriakin sinne...ja ylioppislaskirjoituksissa kirjoitin laudaturin omasta liveroolipeliharrastuksestani (aikana, jolloin termiä ei yleisesti käytetty). Nyt meni muisteluksi, mutta on pakko todeta, että tähän romaaniin kiteytyy yllättävän paljon heijastumia monista henkilökohtaisista asioista. En nyt kuitenkaan kutsuisi avainromaaniksi - turha miettiä kumpi meistä kuvaa omaa rakkauselämäänsä tässä teoksessa!
Kategoria:
Devoted Souls
|
Kirjoittaja
Verkkolehti Usva on spekulatiivisen fiktion äänenkannattaja. Lokikirja tiedottaa lehden uusista numeroista ja pureutuu toimittajaa kiinnostaviin ajankohtaisiin asioihin. Perin tärkeät linkit
Spefi-kirjoittajien sivuja
Tarkkailun alla
Antitäti kertoo kirjastoelämästä. Kirjallisuuskriitikko Maria Loikkasen blogi. Peliasiantuntijuutta ja mediahuomioita tarjoaa Kaiken pelitys Särö, lehti joka kannattaa hankkia. Finncon on ehdottomasti se tapahtuma, jonne on päästävä Netticolosseum - Suomen Tieteiskirjoittajien keskustelupalsta
Näitä mainostan
 Devoted Souls - peliromaani (2007) Kirjan omat verkkosivut täällä.  Valkeita lankoja. Tarinoita toisista todellisuuksista novellikokoelma (WSOY 2006) Usva International 2007  Usva International 2006  Kirjoita kosmos. Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen (STk ja Tutka 2006)  Ihmeen tuntua. Näkökulmia lasten ja nuorten fantasiakirjallisuuteen (BTJ Kirjastopalvelu 2006)  Eija Laitinen ja Anne Leinonen: Peilikuvarakkaus (WSOY 2005)  Eija Laitinen ja Anne Leinonen: Saga (WSOY 2003) Palaute Usvan novelleista
 
|
||
