Tässä se on, Tintti-Atorox. Kiitän kaikkia minun novellejani (ja yhteisnovellia) äänestäneitä, oli hienoa nähdä että niin moni novelli kipusi kymmenikköön.

Voittiko oikea novelli, vai äänestivätkö ihmiset väärin? Mielipiteitä on tasan niin paljon kuin lukijoitakin. Liisa Rantalaiho kiteyttikin asian: lukija ei voi äänestää väärin. Minun kannaltani äänestys meni nyt oikein, jos olisin jäänyt toiseksi, ihmiset olisivat äänestäneet minusta väärin. Eli subjektiivista tämä on. Mutta aina on vain niin kiva meuhkata, jos asiat eivät mene oman mielen mukaan, edes ihan pikkaisen pitää ääntä...

Olin kuulemma hivenen hermostuneen näköinen ennen palkintojenjakoa. Niin, kisa kärjessä oli kovaa, ja uusi äänestyssysteemi aiheutti oman jännitysmomenttinsa lisää. Olin jo aiemmin arvioinut Carita Forsgrenin, Jenny Kangasvuon ja Hannu Rajaniemen novellit pahimmiksi kisakumppaneiksi, ja kärjessähän nuo tekstit sitten olivatkin.

Olin saanut Toisinkaisesta niin paljon positiivista palautetta ja kannustusta, että pidin voittamisen mahdollisuuksia realistisina (toisin kuin vuonna 2006, jolloin minulla ei ollut sopivan oloista novellia julkaistuna).

 
Hassua tähän koko äänestysruljanssiin liittyen on se, on tosiaan mahdollista arvioida minkä oloista suuri yleisö äänestää voittajaksi. Liisa Rantalaihohan totesi paneelikeskustelussa, että onko realistiseen miljööseen sijoittuva novelli yleensä Atoroxin voittaja? Useinhan voittaja sijoittuu avaruuteen, tulevaisuuteen tai vieraalle planeetalle, ja edustaa scifiä. Tsekatkaapa vaikka tämä lista: http://www.tsfs.fi/atorox/voittajat.php

Siis, Atorox-voittajan kaava: mielellään perinteisen science fictionin suuntaan johtava ehyt tarina. Se uppoaa laajempaan lukijamassaan, sense of wonderia moni kaipaa.

Novassa oli mukana aika paljon sijoittujia edellisvuosilta, mm. Anne Alasirniö, Tuomas Saloranta, Hanne Martelius,  Heikki Nevala ja Timo Saarto ovat menestyneet Novassa ennenkin. Jussi Katajala on Arjen outoudesta tuttu kirjoittaja. Tänä vuonna semifinalistien oikeat nimet julkaistiin novellien nimen kanssa, ainakin tilaisuudessa. Minusta olisi riittänyt pelkkien kirjoittajien nimien julkistaminen (se anonyymiteettisuoja suhteessa muihin kisoihin!). Lehdistötiedotteessa novellien nimiä ei julkaistu, joten sinänsä ei ole vahinkoa tullut.

Mari Saario hoiti juontamisen oikein mallikkaasti. Minusta palkintojenjakotilaisuus toimi omana pitkänä yksikkönään, sillä nyt kerrankin oli aikaa esitellä esim. Nova-tuomareiden ajatuksia, Pasi Karppanen ja Miina Supinen vastasivat Marin kysymyksiin oikein hyvin, joten toivon mukaan Novan ympärillä olleet kaupunkilegendat hieman hellittävät otettaan. Mari myös hienosti mainosti Nova-Atorox –kehityskeskustelua. Atoroxin äänestyssysteemin esittely oli kans paikallaan, vaikkakin se varmaankin tuntui monista epäselvältä ja hankalalta. Pidän itse systeeemistä, joka kannustaa äänestämään vain novelleja, joiden haluaa oikeasti saavan voiton.

Iltapäivällä oli sitten se Väärin äänestetty -ohjelmanumero, jossa muikana Liisan, Marin ja Pasin lisäksi Tiina Raevaara. Pidin sitkeästi nimen hengestä kiinni, vaikka sitä kritisoitiinkin (ja hivenen muokattiinkin) etukäteen. Provosoivasta nimestä on etunsa, se tekee ihmisistä skarpimpia... Moni saattaa ihmetellä, miksi paneelikeskustelumme oli pikemminkin luento, ja miksi puheenvuorot olivat pitkiä. Tällä kertaa kokeiltiin toisenlaista konseptia kuin edellisvuosina (ylipäänsä conin esityksissä pyrittiin lisäämään luentoja ja dialogikeskusteluja, ettei aina ole edessä kuusi ihmistä raapaisemassa asian pintaa lyhyissä puheenvuoroissa). On ollut tapana jututtaa lonkalta voittajia edessä, ja se on toisinaan hankalaa, koska haastattelija ei tiedä ketkä tulevat lavalle, eikä voi kovin valmistautua. (Olisi älytöntä miettiä sokkona mitä kysyisi kymmeneltä henkilöltä lavalla). Vuoden 2006 Atorox-keskustelu taas oli minusta jotakin hätäisen tuntuinen, vaikka asiaa puhuimmekin. Siksi päädyin pyytämään osallistujilta puheenvuorot, jotta jokainen saa varmasti miettiä sanomisensa etukäteen. Toivon mukaan noissa puheenvuoroissa oli nyt kiteytyneenä paljon oleellisia ajatuksia. Tosin niiden esittämiseen meni pidempi aika kuin mitä arvelin, eli ehkä niiden olisi pitänyt olla lyhempiä...

 
Päällimmäisinä jäi mieleeni se, että pari hyvää  kehitysehdotusta Atoroxista: esiraadista laajempi ja julkisempi, esiraadille oikeus ottaa mukaan novelleja hyvin perustein jos fandom ei sitä tee, jokainen äänestäjä ruksimaan mitä on lukenut. Näin näkisimme, mistä lista oikeasti muodostuu. (Veikkaukseni on, että ehdokaslistan muodostumiseen vaikuttaa vahvasti se, että tiettyjä lehtiä luetaan ja toisia ei....) Väärin äänestetty siis minusta liittyy ennen kaikkea siihen, että esiraatisysteemin vuoksi tietyt novellit ovat etulyöntiasemassa.

Aika vain oli sitten liian lyhyt ja mukavasti alkanut keskustelu oli lopetettava heti alkuunsa. Novellin ja romaanien kirjoittamisen dilemma, tämä meidän kotoisa probleemamme, jäi vähälle käsittelylle. Pitäisi kirjoittaa romaaneja, jos kustantajalle mielii, vaan novellien avulla voi harjoitella ja saada nimeä kirjoituskisojen kautta.

Saarion Mari totesi, että hänen mielestään Novan esiraadin seula ei ole jättänyt semifinaalin ulkopuolelle yhtään nerokasta/hyvää novellia (en muista tarkkaa sanamuotoa). Olen eri mieltä, sillä ainakin itse tiedän tehneeni joitakin "virhe"arviointeja, tai tiedän, että kolmen esiraatilaisen lukiessa lähes kahtasataa novellia ristiriitoja herättäneet novellit eivät välttämättä nouse loisteliaina esille. Eritoten niinä vuosina, kun on ollut kova taso, on viivan alle jäänyt tasokkaita novelleja, jotka eivät vain ole puhutelleet syystä tai toisesta riittävästi.

Tätä tukee mielestäni se, että usein sijoilla 15-15 jatkoon nostetut novellit ovat joidenkin tuomareiden suosikkeja. Ja joskus taas veto-oikeudella mukaan vedetyt novellit eivät kosketa ketään (kuten esim. Hekumassa kävi esim. yhdelle omalle suosikilleni). Eli: subjektiivista, subjektiivista!

Oleellista on kuitenkin keskustelun jatkuminen ja ajatusten tuulettaminen. Moni on kehunut Boris Hurtan maltillisia ohjeita siitä, että kannattaa pitää oma linjansa ja tiensä.

Piia Tirrosen blogissa on mm. tämän paneelin tiimoilta heränneitä ajatuksia

http://piiaksu.livejournal.com/3911.html#cutid1

Samoin Deathwriters on lausahtanut sanasen kirjoituskilpailuista (pitkän keskustelun sivulla 12)

Jarmo Karosen kommentit paneelikeskustelusta.