Jep, täytyy sanoa, että tämä keikka oli täyttä lomaa. Rahaahan täällä tietenkin paloi, mutta kassissa ei ole yhtään Ahvenanmaalta ostettua matkamuistojuttua, ei vaatteita, ei esineitä, ei mitään. Rahat on käytetty kylpylässä, baarissa, pizzeriassa ja laivan tax freessä (lähinnä karkkeihin)… Niin ja järjetön määrä valokuvia odottaa koneen muistikortin uumenissa.

Lähdin reissuun mukaan pää tyhjänä ja palaan kyllä pää täysinäisenä, mutta aivokerrosta ei ole nyt kuorrutettu kaikenlaisella tiedolla tai uusilla suunnitelmilla, vaan kovalevy on ollut ns. parkissa muutaman päivän. Kaksi kirjoitusnakkia sallin itseni ottaa vastaan, kun hieman kuitenkin sosiaalinen kanssakäyminen suuntautui erinäisten hankkeiden suunnitteluun. Mutta ne nakit lankeavat tehtäväksi sitten kesällä ja ovat luonteeltaan erittäin miellyttäviä, kahden haastattelun tekeminen ja artikkeliksi kirjoittaminen.

Mitä täällä sitten ollaan tehty, muutakin kuin istuttu room partyssa hihittelemässä? Meidän matkamme alkoi torstaina jo klo 02 Ristiinasta, emmekä tietenkään juuri nukkuneet ennen matkana lähtöä. Ipa ja Jussi ja Sami tulivat kyytiin Jyväskylästä, ja kaikki olivat kohtuullisen hysteerisiä jo siinä vaiheessa. Turussa olimme reilusti ajoissa, mikä oli hyvä juttu, koska keksimmekin että autonhan voisi ottaa mukaan. Master of the Tickets eli Tero auttoi auton laivaan hommaamisessa ja siten meillä olikin bilen mukana koko matkan ajan (mikä paljastui erittäin hyväksi jutuksi). Laivan baarissa vietettiin jo Ölconia, mutta me jätimme sen väliin ja keskityimme reilusti nukkumiseen hytissä. Majailimme itse asiassa jossakin automme alla, olisi voinut tehd äruostetarkastuksen jos olisi ollut hytissä pleksikatto. Åconin kunniaksi tehty Mårvinkin putkahti jo tässä vaiheessa luettavaksi.

Con järjestettiin kivenheiton päässä laivasatamasta, hotelli Adlonissa, joka on pieni mutta viihtyisä paikka. Baari ja pizzeria, terassi, aulabaari, kokoussali ja huoneet yläkerrassa olivat lähinnä se Bermudan viisikko, josta tuttuja conittajia putkahteli esiin.  Ohjelmaa conissa toki oli ja yksi oleellinen ohjelmanumero oli ohjelman suunnitteleminen, tai suunnittelun suunnittelu. Kun saavuimme hotellille torstaina, oli vain hyvin epävirallinen tervetuliaispuhe by Jukka Halme. Vai oliko se Eemeli Aro… ja Hangman – kilpailu. En tiennytkään, miten yleinen å-kirjain oikeasti onkaan suomen ja englannin kielissä...

Torstaina oli siis lähinnä rentoa hengailua ja ensimmäisiä room partyja. Hotellin pizzapaikka meni jo kahdeksalta kiinni, joten eines piti käydä etsimässä kaupungilta toisen hotellin baarista. Seurueemme sai kaksi ylimääräistä annosta ihan puolivahingossa, kun pöytään vain kannettiin kaksi ruokaa, joita emme olleet tilanneet. Hyvää oli. Torstain ja perjantain välinen uni tulikin sitten tarpeeseen.

Lauantaina aamupalan jälkeen hortoilimme hetken Maarianhaminan keskustassa ja bongasimme joukon tutunnäköisiä piraatteja. Mistähän niitä oikein siunaantui?

Reissussa oli mukana kaksi autoa, eli meidän ja Oton&Paulan. Saimmekin sitten perjantaina tehtäväksi käydä kunniavieraan Hal Duncanin kanssa pienellä ajelulla. Retken ajankohta hieman viivästyi, koska kunniavieras nukkui kohtuullisen pitkään raskaan torstai-illan saatteeksi… Ajelimme Maarianhaminasta 2-tietä pitkin pohjoiseen ja koilliseen Uffe på berget –näköalatornille. Se huojui ja nitisi mukavasti tuulessa. Piipahdimme myös Jomalan kirkossa. Sitten olikin aika palata takaisin, sillä Halilla oli edessä haastattelu. Minä singahdin hotellihuoneeseen tekemään ensimmäistä conin aikana ilmestyvää Ålienistia, joka sai nimekseen Efter middagen = Ålienisten.

Perjantaina kävimme myös Marienbadissa kylvyssä: vesiliukumäki, paljon erilaisia porealtaita (joiden poreilu loppui aina kun minä menin poreiden keskelle) sekä mahdollisuus mennä ulkoilmaan. Höyrysaunakin oli miellyttävä kokemus. Pikkupojat juoksivat ovelta karkuun, kun näkivät hahmomme saunassa. Ehdottomasti sellainen ohjelmanumero, jota kannattaa seuraavalla kerralla harjoittaa. Huomasimme suklaakylvyn mahdollisuuden vasta poistuessamme paikalta, mikä sitten aiheutti kuulijoiden kärsimykseksi jatkuvaa vaahtoamista suklaakylvyn ja hieronnan erilaisista mahdollisuuksista ja variaatioista.

Salissa kerättiin muuten päivän aikana  kolehtia Aleksille, jolla oli isovaarin alushousut käytössään (ei tietoa miksi), järjestäjät päättelivät että ne ovat täydelliset ”sexkillersit” ja siksi kolehti oli tarpeen. Keräys tuotti 17,52 euroa ja 50 äyriä, odotamme nyt innolla, millaiset Hugo Bossit näillä rahoilla hankitaan. Jostakin kumman syystä perjantai-illan ensimmäisiin isoihin bileisiin pääsi vain vilauttamalla alushousujaan valokuvaajalle…

(laitan kuvia erilliseen blogimerkintään tuonnempana, en kuitenkaan bilealushousuista)