Olin 16.3 Tampereella yhtenä Kirjakorin esiintyjistä. Kirjakori on Suomen Nuorisokirjallisuuden instituutin järjestämä seminaari ammattilaisille (esim. kirjastoalan ihmisille)

Tehtävänäni oli kertoa vuoden 2006 kirjasadosta, siis fantastisesta sellaisesta.

Jotakin erityistä huomasin valmistautuessani, semmoista, mitä en ollut luetteloita katsoessani ja kirjoja lukiessani tajunnut. Ensinnäkin, nuorten fantasiakirjoja löytyi instituutin hyllyistä noin satakunta. Niistä noin 90 oli käännöskirjoja, noin 10 kotimaista tuotantoa, yksi ruotsinkielinen.

Hetkinen!

Minusta suhdeluvussa on jotakin todella pahasti pielessä. Siis kotimaisia ei ole kuitenkaan sen enempää, vaikka koko ajan on ollut sellainen fiilis, että fantasian määrä on toki koko kasvanut. Ilmeisesti vuoden 2006 puolella se kotimaisten osuus on kasvanut erityisesti aikuisten puolella, tai edellisvuosi on ollut antoisampi.

Jos lasten- ja nuortenkirjoja julkaistaan tällä hetkellä Suomessa noin 1200 teosta ja risat, niin fantasian osuuden ei määrällisesti varmaankaan tarvitse enää yhtään nostaa sadasta ylöspäin - tarpeita ja kohderyhmiä on muitakin. Mutta soisin, että noiden ulkomaisten kaikenmaailman sarjojen tilalle tulisi kotimaisia kirjoja, mielellään ihan yksittäisiäkin teoksia, eikä sarjoja (joiden kokonaisina hankkiminen kirjastoon voi olla hankalaa, ja jotka joskus venyvät tarpeettoman pitkiksi).

Meuhkaan nyt siis edelleen siitä, että mielestäni maassamme ei riittämiin arvosteta lasten- ja nuortenkirjallisuutta, eikä eritoten fantasiakirjallisuutta. Siis sitä kotimaista fantasiakirjallisuutta. Mutta kuka ei arvosta? Kustantamo (=kustannustoimittajat, päätöksentekijät), lukijat, ostajakunta? Vai kirjailijat, joilla olisi potentiaalia lisätä laadukkaan fantasiakirjallisuuden määrää, mutta he eivät ole tarttuneet toimeen?

Ehkä kuitenkin osoittelen sormella nyt kustantamoiden suuntaan. Ulkomaisen hötön sijaan kelpuuttaisin kustannettavaksi enemmän kotimaista spekulatiivista kirjallisuutta. Puutetta ei ole laadukkaista kässäreistä, niitä on kyllä liikkeellä (olen nähnyt). Mutta ilmeisesti kotimainen tuotanto ei liiku samoin kuin ulkomainen. Ainakin paikallinen kirjastotäti totesi, että Flavia Bujor kyllä liikkuu, mutta Tomi Kontio ei...

Toinen teema, josta huomasin puhuvani tilaisuudessa, oli nuortenkirjojen sisältämä väkivalta. Useampi henkilö mietiskeli ennen esitykseni alkua, että he ovat yhden sun toisen kirjan kohdalla ihmetelleet, kuuluuko teos nuortenfantasiaksi vai pitäisikö se suoraan siirtää aikuisten hyllyyn. Yksi tämmöinen oli S.E. Hintonin Vampyyrin palvelija. Teos on kuulemma kirjailijan mielestä tarkoitettu aikuisille, kustantajan on kuitenkin luokitellut sen kategoriaan N82.2. Teosta lukiessa se on osin aikuismainen (mm. hyvin suorasukainen alistamisen ja sadomasokistisen seksuaalisuuden kuvaus), mutta toisaalta rakenne ja käsittelyn taso on kuitenkin hyvin nuortenkirjaomainen.

 Ei näistä aina tiedä. Joskus ei kirjoittaja itsekään tiedä, miten kirja pitäisi luokitella, luokittelu kun on... toisinaan sitä haluaa vain kirjoittaa, ilman genren, kohderyhmän tai ennakko-odotusten painolastia.

Tilaisuus oli ilmeisen antoisa (itselleni, esiintyjänä), kun jaksan meuhkata siitä vielä näin jälkikäteenkin.