Ja sitten ilmestyi Särö 3-4/2006. Uuden Itämaan Kirjallisuus- ja kulttuurilehti, jonka teemana on kauhu ja käännösrunous. Särö on... kaunis.  Kaksoisnumeron taiteilijana on Timo Sälekivi, joka maalaa surrealistisia lintupäisiä hahmoja lintukeisarin melankolisessa hovissa. Ja mitä muuta kaikkea numerossa onkaan! Tiina Raevaaran haastattelu ja Novassa kolmanneksi sijoittunut novelli Perintö. Jaana Kaparin suomentama Edgar Allan Poen novelli Varjo. Peter von Baghin artikkeli Kauhu elämämme alatekstinä. Särön kauhuromanttisen raapalekisan tulokset, kisan jonka voittajaksi selviytyi Novasta ja Usvasta tuttu Heikki Nevala. Eijan ja minun kolumni yhteiskirjoittamisesta. Ja Kirjoita kosmoksen arvostelu, joka yhdessä Portissa ilmestyneen arvostelun vuoksi lienee aiheuttanut sen, että kirjoittamisopasta on tällä viikolla tilattu jo seitsemän kappaletta.

Olen mukana Särössä Mikkelin aluevastaavana, tarkoittaa siis käytännössä sitä, että katselen täällä Etelä-Savossa potentiaalisia kirjoittajia ja suosittelen lehteä eri puolella liikkuessani. Minusta oli hienoa, että lehden tekijät halusivat laajentaa toimintaansa Porvoo – Uusimaa –akselilta kauemmas maakuntiin, ja sisällyttää uuteen Itämaahan mm., Mikkelin ja Jyväskylän. Helsinginkin, jos joku helsinkiläinen tuntee voivansa identifioitua uuteen Itämaahan.

Kannattaa käydä katsomassa Särön sivuja ja viimeisimmän numeron sisältöjä osoitteessa:
http://www.sarolehti.net/