Tuolla edellisen WoW-keskustelun kommenteissa oli Tanjan arvio siitä, että miksiköhän pelissä naishahmot tuntuvat näyttävimmältä kuin mieshahmot: olemmeko tottuneet katsomaan naisia sillä silmällä? Tsekkasin WoWin hahmonluonnin läpi ja minusta siinä ongelmana on se, ettei hahmojen ulkoasua voi juurikaan muokata: hiuksia, väriä ja kasvojen piirteitä kyllä, mutta ei hahmon vartaloa. Dark Ages Of Camelotissa pidin siitä, että vartalosta pystyi sentään tekemään pitkän tai todella lyhyen. Guild Warsissa hahmoille saa eksoottisia tukkalaitteita ja muutenkin muokattua mieleisekseen. WoWissa pelaaja on oikeastaan täysin pelin standardien armoilla. Miehistä on usein tehty turhan tankkimaisia, rintakehä on rottingillaan ja olkapäät suhteettoman suuret. Kaikki saman lajin mieshahmot näyttävät taistelijoilta, vaikka hahmoluokkana olisi velho tai pappi. Se nakertaa uskottavuutta.
Blood elfien kohdalla minun estetiikkani laittaa miehet naisten edelle. Naishahmot ovat anorektisen laihoja, kädet näyttävät roikkuvan suhteettoman alhaalla (ainakin joissakin kuvakulmissa). Nämä ovat nyt vain liian "hienoiksi" tehdyn oloisia, barbinukkeja.
Miehet taas ovat sopusuhtaisempia, kropaltaan normaalisti (=treenanneiden) syöneiden näköisiä. Kämmenet ovat kyllä lähinnä lekoja. Ensimmäistä kertaa WoWissa otin mieshahmon tosissaan pelattavaksi, ja kun nyt kerrankin satuin olemaan ropeserverillä, niin keksin vähän taustatarinaakin. Tein hahmostani warlockin, jota taistelemisen sijaan kiinnostaa enemmän runous. Loin makroihin valmiita taiteellisia pläjäyksiä ja huokailuja siitä, miten vaikeaa luominen on ja miten haluankaan luoda runon.
Porukka reagoi uskomattoman hyvin. Moni tuli kysymään, mitä ihmettä oikein höpäjän. Yksi hahmo jopa innostui kertomaan elämäntarinaansa ja minä sitten lupasin kirjoittaa hänelle runon. Sain jopa lyhyen elämäntarinan ja valmiita säkeitä, jota käyttää runossa. Afran on nyt siis ensimmäinen henkilö, jolle olen tehnyt runon (runossa ei sinänsä ole mitään järkeä, mutta hahmoni huokailut viittaavat kyllä siihen, ettei hänellä ole ihan kaikki muutenkaan kohdiksessa).
Keksimme kotiporukalla jopa hienon selityksen, jonka avulla voin lähteä pois mistä tahansa keskustelusta. "Minun on mentävä, sillä jossakin kirsikkapuut kukkivat". Kunnianosoitus ranskalaisille taide-elokuville...
