toimittajan spekulatiivinen lokikirja

Lisää WoW:in hahmoista ja roolipelaamisesta

21.01.2007 - 21:02

Tuolla edellisen WoW-keskustelun kommenteissa oli Tanjan arvio siitä, että miksiköhän pelissä naishahmot tuntuvat näyttävimmältä kuin mieshahmot: olemmeko tottuneet katsomaan naisia sillä silmällä? Tsekkasin WoWin hahmonluonnin läpi ja minusta siinä ongelmana on se, ettei hahmojen ulkoasua voi juurikaan muokata: hiuksia, väriä ja kasvojen piirteitä kyllä, mutta ei hahmon vartaloa. Dark Ages Of Camelotissa pidin siitä, että vartalosta pystyi sentään tekemään pitkän tai todella lyhyen. Guild Warsissa hahmoille saa eksoottisia tukkalaitteita ja muutenkin muokattua mieleisekseen. WoWissa pelaaja on oikeastaan täysin pelin standardien armoilla. Miehistä on usein tehty turhan tankkimaisia, rintakehä on rottingillaan ja olkapäät suhteettoman suuret. Kaikki saman lajin mieshahmot näyttävät taistelijoilta, vaikka hahmoluokkana olisi velho tai pappi. Se nakertaa uskottavuutta.

Blood elfien kohdalla minun estetiikkani laittaa miehet naisten edelle. Naishahmot ovat anorektisen laihoja, kädet näyttävät roikkuvan suhteettoman alhaalla (ainakin joissakin kuvakulmissa). Nämä ovat nyt vain liian "hienoiksi" tehdyn oloisia, barbinukkeja.

Miehet taas ovat sopusuhtaisempia, kropaltaan normaalisti (=treenanneiden) syöneiden näköisiä. Kämmenet ovat kyllä lähinnä lekoja. Ensimmäistä kertaa WoWissa otin mieshahmon tosissaan pelattavaksi, ja kun nyt kerrankin satuin olemaan ropeserverillä, niin keksin vähän taustatarinaakin. Tein hahmostani warlockin, jota taistelemisen sijaan kiinnostaa enemmän runous. Loin makroihin valmiita taiteellisia pläjäyksiä ja huokailuja siitä, miten vaikeaa luominen on ja miten haluankaan luoda runon.

Porukka reagoi uskomattoman hyvin. Moni tuli kysymään, mitä ihmettä oikein höpäjän. Yksi hahmo jopa innostui kertomaan elämäntarinaansa ja minä sitten lupasin kirjoittaa hänelle runon. Sain jopa lyhyen elämäntarinan ja valmiita säkeitä, jota käyttää runossa. Afran on nyt siis ensimmäinen henkilö, jolle olen tehnyt runon (runossa ei sinänsä ole mitään järkeä, mutta hahmoni huokailut viittaavat kyllä siihen, ettei hänellä ole ihan kaikki muutenkaan kohdiksessa).

Keksimme kotiporukalla jopa hienon selityksen, jonka avulla voin lähteä pois mistä tahansa keskustelusta. "Minun on mentävä, sillä jossakin kirsikkapuut kukkivat". Kunnianosoitus ranskalaisille taide-elokuville...

Kategoria: Pelit 2 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Tanja www

24.01.2007 - 23:20

Tämä kirjoituksesi nais- ja miespuolisten hahmojen ulkonäöstä on täyttä asiaa. On totta, että niin tärkeänä kuin hahmojen ulkonäköä näissä peleissä pidetäänkin, tuntuu siltä ettei sitä voi kuitenkaan tarpeeksi kustomoida. Mieshahmojen vartalomalli on kärjellään kävelevä kolmio, naisten muotiuutuus taas haarniskabikinit, tänäkin vuonna.

Eikä siinä Guild Warsissakaan saa ainakaan minun vaatimattoman kokemukseni perusteella kovinkaan paljoa hahmoa muokattua. Mutta tuo Wow-Louhesi on kyllä aivan kamalan näköinen. Minusta tuossa ei ole edes mitään barbie-estetiikkaa, vaan hahmo on pelkästään epäsuhtaisen riu'un sukua.

Tee lisää kuvailemasi kaltaisia runoilijasoturi-kokeiluja! Kuulostaa aivan ihastuttavalta. Olen joskus miettinyt sitä, miksi niin monen pelaajan (oletettavasti pojan) täytyy väen vängällä rakentaa peleihin kliseisen uljaita soturihahmoja, jotka ovat lihaksikkaita ja uhkarohkeita, kun mahdollisuuksia olisi niin paljon myös muuhun...

Usvazine

24.01.2007 - 23:45

Bimbo-Louhi on itse asiassa mieheni tekele... :D

Minusta runopojan pelaaminen oli kerrassaan hauskaa, se antoi uuden merkityksen sille mikä on demonisista voimista kiinnostuneet velhon rooli pelissä. Kirjoittaa runoja ahdistuksesta! Huomaan, että mieshahmon pelaamiseen tarvitsen jonkun motivaation, muun kuin hahmon levelöittäminen. Siis jos pelaan peliin tutustumisen puolesta, pelaan naishahmoa, koska naishahmo saa kaikenlaisia etuja: mielellään vielä naisparantajaa, joka saa tuplasti sosiaalisia etuja. Parantaja on ryhmässä kuin ryhmässä tarpeen.

Yritän tällä kait sanoa, että verkkopelin, ainakin WoWin hahmonluonti ei tue käsitystäni siitä, millaista mieshahmoa haluaisin pelata.

Mutta kun pelaa sosiaalista peliä, ja haluaa eläytyä ja nauttia toisten pelaajien kanssa toimimisesta, niin WoWinkin puitteissa mieshahmo (kaukana omasta persoonasta) voisi olla juuri sitä.

Ylipäätään nyt, kun pelaa toista kerrosta ja on jo kertaalleen lopettanut pelin siihen kyllästyneenä. (ekalla kierroksella pelasin kaveriporukan kanssa tavallisella serverillä)

Roolipelattaviin hahmoihin täytyy kehittää jokin mielekäs ristiriita, ja runopoika-asenne voi olla juuri sitä. Kokeilut jatkuvat!

Guild Warsin hahmot näyttävät minusta hienommilta varmaan siksi, koska en ole pelannut itseäni ulos sen pelin grafiikoista...