Tampereella, 7.12, jaettiin Portin 21:nnen kirjoituskilpailun palkinnot perinteisin menoin.
Voiton nappasi nyt kolmatta kertaa edellispäivänä tamperelaistunut M.G Soikkeli. Hänen novellinsa oli tuomarisont luonnehdinnan mukaan uudenlaista cuberpunkkia. M.G sai myös kunniamaininnan.
Muusta kärkikolmikosta oli sitten erinäisistä syistä johtuen näkymätön edustus. Toisen sijan jakoivat Harri Erkki (monikerroksellinen, kertojia vaihtava tarina) sekä Vesa-Pekka Herva (arkeologitarina). Jaetulla kolmannella sijalla Petri Laine novellillaan Surunkorento sekä J.K. Miettinen (gladiaattoritarina). Miettinen sai myös kunniamaininnan.
Sudenkorentoja ja lehmiä oli tänä vuonna kuulemma mukana useissakin novelleissa, samoin erotiikkaa tai sen yritelmiä tihkuvia tarinoita. Toinen, sijoittumaton novellini oli yksi noista lehmäaiheisista. Sen sijaan hekuma-henkinen 9-liuskainen Minun katseeni lävistää sinut palkittiin kunniamaininnalla.
Meitä palkittuja oli paikalla vain kourallinen. Carita Forsgren ja Natalia Laurila kertoilivat omista novelleistaan, ja teimme illan aikana spekulointeja siitä, miten voisimme tehdä toistemme teksteistä pastisseja.
Vanhan polven tuomari Liisa Rantalaiho ja uuden polven tuomari Kanerva Eskola pohtimassa novellien syntyjä syviä.Mies-nais-nyansseja sivuttiin useammassa keskustelussa. Tänä vuonna miehet olivat selkeänä enemmistönä palkituissa, kun muutama vuosi sitten sen oli ollut päinvastoin. Vuodet eivät ole toistensa kaltaisia, mutta kisa kärkipaikoista on tällä hetkellä todella kovaa.
Paikalle oli tullut myös aivan uutta verta meidän vanhojen vampyyrien ihmeteltäväksi. Klaus Kuurinmaa osoittautui oikein joviaaliksi ja sanavalmiiksi henkilöksi. Hän on kirjoittanut aiemmin mm. satuja. Vanha konkari Boris Hurtta oli paikalla yleisön edustajana, hän oli tuonut kuriiripostina Kari Nenosen kirjoja Tampereelle.
Kunniamainituissa oli pari kokonaan uutta nimeä, Juha Haataja ja Tytti Heikkinen tietääkseni ensimmäistä kertaa. Kirjailija-toimittaja Jani Saxell oli myös Portin kuvioissa uusi tapaus. Tuomo Jäntti on palkittu aiemminkin.
Jatkoilla Sevillassa pohdimme myös sitä, miten helpolla kukin meistä vanhoista on bongattavissa kirjoittajien joukosta. Joskus helpommalla, joskus ei millään. Onko sillä sitten merkitystä? Se jäi epäselväksi. M.G ja Raimo Nikkonen, Kanerva piilossa salaisten arviopapereiden takana.
Jatkojen jatkoilla pohdimme kirjoittamisen vapautta ja vapauden mukanaan tuomaa potentiaalista aikaansaamattomuutta, ja Natan kanssa ehdimme vielä hotellilla pohtia syntyjä syviä mm. siitä, miten olemme hyödyntäneet lapsena/nuorina keksimiämme tarinoita kirjoittamisessa. Nata jäi aamulla onnellisena nukkumaan, kun minä jo singahdin junalle ja töihin.
Tämmöistä siis Tampereella, onnittelut kaikille! Muutamasta keskustelusta jäi semmoinen kutina, että ajatusta on kehiteltävä pidemmälle, ja jatkettava täällä blogissa...
