Valkeita lankoja on arvioita nyt viidessä huomaamassani paikassa, Kiiltomadossa, Helsingin Sanomissa, Tähtivaeltajassa, Portissa ja KirjaIN-lehdessä. Hämeen Sanomissakin, muyta sitä en ole nähnyt. Seurassa oli myös lyhyt esittely.

Palaute, ja lukijoilta suoraan saamani kommentit ovat olleet sikäli mielenkiintoisia, että jokaisella lukijalla tuntuu olevan omat suosikkinsa (ja joskus myös inhokkinsa). Se on tietenkin aivan luonnollista, mutta näin kirjoittajana on mielenkiintoista nähdä, mikä teksti kolahtaa kehenkin ja millä perusteilla.

Kirja on rakennettu niin, että alussa on realistisia tarinoita ja vähitellen mennään oudompaan suuntaan. Ajattelin, että se olisi spekulatiivisuuteen tottumattomalle lukijalle siedätyshoitoa. Ilmeisesti se toimii, sillä minulle sanottiin, että tarinat vain imaisevat mukaansa ja kuin huomaamatta paikat ja tyylit vaihtuivat arjesta johonkin muuhun, oudompaan. Myös realistisen novellistiikan kyllästämät lukijat ovat olleet tyytyväisiä tähän ratkaisuun.

Koiperhoset, Shh shh, ne sanoivat, Rusakko sekä Umpipuun lapsi toimivat selkeästi houkuttimena ja koukuttajana sellaisille lukijoille, joille realismi on se tutuin laji. Samaan aikaan ne toimivat taas toisille kokoelman tylsimpinä tarinoina. Monille scifin ystäville Koska he olivat liian pyhiä ja Toisinkainen ovat taas olleet elämyksiä.

Tavallaan novellikokoelma toimii reaalifantasian kirjon esittelijänä (ei kuitenkaan tyhjentävänä sellaisena). Yksi lajityyppeihin liittyvä havainto oli netistä löytämäni, tuntemattoman kirjoittajan kommentti, joka liittyy nimikkeeseen spekulatiivinen fiktio: "Leinosen novellien aiheiden ja tyylien kirjo on kuitenkin niin laaja, että nimitys on tällä kertaa enemmän kuin oikeutettu."

Novellikokoelman kirjoittaja ei siis näköjään jää yksipuolisten kommenttien vangiksi.

Parantamisen varaa varmaan olisi tässäkin kokoelmassa, mutta onnekseni en ole lukenut tätä kokoelmaa vielä. Saa nähdä, kuinka monta vuotta se on hyllyssä ennen kuin tartun siihen. Julkaistuihin teksteihin ei oikein uskalla tarttua, koska vastaan tulee kuitenkin asioita, jotka olisi voinut kirjoittaa toisin...

Minulle tämä innostunut vastaanotto toimii hyvänä peilipintana jatkaa rohkeasti nyrjähtäneiden, metsästä, suosta ja alisesta ammentavien tarinoiden parissa. Novelleja? Kyllä. Romaaneja? Kyllä. Itse asiassa kaksikin, toinen nuorille, toinen aikuisille, ja molemmissa nyrjähtää.

Mutta ne ovat pitkällä viipeellä tulevia tekstejä. Ensin on työn alla yhdessä Eija Laitisen kanssa tehtävä nuortenkirja, joka näillä näkymin ilmestyy syksyllä 2006 (ellei taivas putoa niskaamme). Olen hieman arka mainostamaan julkisesti projektien valmistumisajankohtia, mutta tämä nyt näyttäisi toteutuvan. Loppuvuosi siis menee yhteisromaanin parissa, ja ehkä joululomalla ennättää sitten sukeltaa uusiin, fantastisiin maailmoihin. Muistiinpanoja kyllä kirjautuu paperille.

asöfd? Otsikssa googlaukzen aiakan syntyneitä typotuksia.

Ja tässä alapuolella suo, jossa kaikki syntyy.