Con on onnellisesti ohi, keskiviikosta maanantain aamutunneille kestänyt korkean paikan leiri käyty. Huikeaa, niin henkilökohtaisessa kuin muussakin mielessä: Valkeita lankoja julkaistiin, osallistuin moneen mielenkiintoiseen paneeliin, tein conilehteä, tapasin mielettömästi tuttuja, yhteistyöverkkoja viriteltiin…

(Ensi vuonna pitää tehdä kuusi Usvaa, jos haluaa purkaa kaikki hyvät ideat vuoden aikana. Mutta ehkä pitäydymme silti vain neljässä)

Conia voi pitää sikäli tyypillisenä conina, etten ehtinyt kuunnella yhdenkään kunniavieraan yhtään esitystä. Olen mestari hukkaamaan kunniavieraita… mutta toisaalta, yhtenä syynä ainakin ulkkiksien missaamiseen on osin sekin, että en ollut lukenut kirjoja ja semmoisessa tilanteessa taas jokin spesiaalimpi (kuten hyvä olutseura) vetää puoleensa.

Con järjestetään seuraavan kerran Jyväskylässä ja sitten Tampereella. Uneni on siis toteutunut: näin nimittäin kerran unta, että olin jonkun tamperelaisen fanin kotona Tampereella yötä, kun Finncon ja zombie-invaasio saapui Tampereelle. Ihmiset kulkivat katua edestakaisin kädet ojossa. Menin sinne sekaan, koska oli kiire conipaikalle. Sain itsekin zombitartunnan, mutta siihen auttoi ensiavuksi se, kun kietoi pyyhkeen tai lakanan käärinliinoiksi sojottavien käsien suojaksi. Pääsin lopulta taksilla conipaikalle (pellolle) ja juuri ajoissa, sillä Hauta-Blommila oli juuri aloittanut Jeesus-passion esittämisen talon katolla, paitakin oli riisuttu valmiiksi pois… Juttu kuuluisi oikeastaan Tähtivaeltajan Uniaikaan, on se niin pimeä…

Conista jäi niin lämmin olo, että aloimme (sankaripaneeli) jo suunnitella ensi vuoden esitystä.

Puran conitunnelmia jatkossa ei-kronologisesti, erilaisten teemojen avulla. Ensiksi tulee kirjoituskilpailuista asiaa… palaan illalla asiaan.