Töissä ja vapaa-aikana tuppaa olemaan kiire ja uuden kirjallisuuden lukeminen jäämään marginaaliseksi, joten kunnon kuuri spekulatiivisia kirjoja on paikallaan. Raati kutisti palkintoehdokkaiden määrän viiteen, ja tässä seuraa nyt ajatuksia kaikista viidestä. Ensiksi on vuorossa tämä

Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan on vaihtoehtoisen, nyrjähtäneen historian ystäville oivallinen älynystyröitä kutkuttava teos. Tällaista kirjaa lukiessaan ei voi muuta kuin kadehtia sitä tapaa, millä Roth tarinansa rakentaa.

Kuuluisa lentäjäsankari ja kiihkomielinen isolaation kannattaja Charles A. Lindbergh voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit vuonna 1940, ja sen jälkene historia kulkeekin hieman toiseen suuntaan kuin tiedämme sen kulkeneen. Mitä jos Yhdysvaltain presidentinvaalit olisikin voittanut natsimielinen oikeistolainen? Millainen olisi silloin ollut juutalaisten asema?

Roth piirtää piirtää ajankuvaa pienen pojan (Rothin eräänlainen alter ego) ja hänen perheensä arjen kautta ja siksi näkökulma pysyy Amerikassa ja sen idealismin hajoamisessa, muu maailma vilahtaa vain uutisissa. Suurpolitiikka näkyy vanhempien eleissä, kuuluu radiosta ja hajottaa suvun keskenään kinasteleviksi osapuoliksi. Kaikki juutalaiset eivät ole Lindberghiä vastaan, vaan osa näkee sopivan tilaisuuden kasvattaa omaa asemaansa ja valtaansa.

Kaunokirjallisesti vahva taidonnäyte, oikeita henkilöitä sopivasti hyödyntävä teos. Ajankuva on autenttinen ja yksityiskohtien ryöpytys runsas. Tarinaan uppoutuu, eikä edes pohdi, kuinka asiat oikeasti todellisuudessa menivät. Lopussa on kooste kirjan keskeisempien poliittisten vaikuttajien todellisista tapahtumista.