Olen joko hellämielinen, tai sitten tämän vuoden Nova-sato on onnistunut tuomaan silmieni eteen ennätysmäärän hehkeitä ja riittävän kypsytettyjä novelleja. Olen lukenut ehkä puolet (tai alle, koska tämä on mahdollisesti huippuvuosi), ja olen löytänyt jo neljä novellia, joiden kohdalla olen piirtänyt lyijykynällä viitosen. Nelosiakin on löytynyt useampia.

Tekstit ovat keskenään erilaisia, mutta kaikkia yhdistää se, että niistä on löydettävissä kunnon tarina. Kaikki eivät edes ole pitkiä, on lyhyitäkin, muutaman liuskan mittaista lyhytproosaa.  Ensimmäisen kolahtaneen novellin kohdalla minun oli hetkeksi lopetettava lukeminen ja jäähdyteltävä, ennen kuin pystyin tarttumaan seuraavaan. Novellit voivat olla keskenään hyvin erilaisia, mutta  ne jättävät mukavan jälkimaun: kirjoittaja tietää, mitä tarinalta haluaa, ja kertoo sen vielä niin että muutkin saavat siitä kaikenlaista irti.

Harmi, etten nyt tässä yhteydessä voi hehkuttaa tekstejä enemmän. Täytyy odottaa kisan tuloksien ratkeamista, ja siihen on kyllä ikuisuus aikaa, tai ainakin toivon, että siihen on ikuisuus. Finncon tarkoittaa sitä, että kesä on jo ohi ja syksy painamassa päälle. Ensin on koettava kesä! Ja sehän on tulossa, linnut parkuvat yölläkin puussa,  sammakot kurnuttavat kuopassa ja rentukat ovat nupullaan.